lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Rauhallista joulua


Lapanen haluaa kyseenalaistaa nykyisen joulun. Lapasta ärsyttää nykyinen elämänmeno, johon kuuluu oman egon pönkittäminen joululahjojen ostamisella. Tiedän senkin, että mielipiteeni karkottaa suuren osan blogini lukijoista.

Joulumielen karkoittaa nykyinen markkinatalous, joka luo ihmiselle tarvetta kulutukseen. Moni luulee, että lahjoja ostamalla on hyvä ihminen.

Joulumieli syntyy Lapasen mielestä rauhasta, kiireettömyydestä, hyvästä ruuasta ja ennen kaikkea lasten onnesta. Lapasen perheeseen kuuluu 7-vuotias pikkulapanen, joka toivoi joulupukilta kaksi lahjaa. Sanoi, että ei kannata pyytää liian paljon, koska kaikkea pukki ei voi tuoda. Pyysi Tamagotsin vai mikä lie ja rannekellon. Toki ne on jo ostettu. Vaatimattomuus kaunistaa.

Lapanen on sytyttänyt monta kynttilää lämpöä tuomaan ja sytyttää huomenna kaksi 5 vrk:ta palavaa kynttilää isoäidin, rakkaan mamman ja papan, muistoksi.

Seuraava joulu vietetään erämökissä ilman sähköä. Jotta osaa arvostaa perusasioita, lämpöä ja rakkautta.

Rauhallista joulumieltä ja rakkautta kaikille!

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Graavilohta

Nyt pian kalaa graavaamaan, jotta aatoksi kerkiää suolautumaan! Aloita fileen puhdistuksella. Leikkaa reilu pätkä filettä, mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän. Ripottele pinnalle karkeata merisuolaa. Liian suolan saa aina pinnalta pois ja hyvä kokki käy pari kertaa päivässä mukamas maistelemassa, joko kala on valmista.

Sokerin lisäämisestä ollaan kahta mieltä. Toiset eivät käytä, toiset laittavat sitä pehmentääkseen lihaa, mikä mielestäni ei ole tarpeellista lohen ollessa kyseessä. Lapanen ripottelee teelusikallisen.

Älkää ihmeessä pilatko tuoreen lohen hyvää, raikasta makua pippurilla tai sitruunalla. Laita tarjolle sitruunaa, jos joku haluaa, mutta perusgraavaukseen se ei kuulu.

Tilli sen sijaan kuuluu. Lapanen ostaa aina "varrellista leikkotilliä" eli siis ei ruukkutilliä mutta ei myöskään kruunutilliä. Varret leikataan erikseen ja murskataan veitsen lappeella, jotta maku irtoaisi paremmin. Tilliosa eli yläosa silputaan pieneksi hakkeeksi ja lisätään kalan päälle. Kala kääritään väljästi leivinpaperiin. Graavaus tarvitsee ilmaa, joten muoviin ei kannata kääriä. Myöskään mitään painoja kalan päälle ei pidä laittaa. Kukakohan senkin on keksinyt ja miksi? Ei se kala lentoon jääkaapista lähde :) Pidä kalaa kylmässä vuorokausi nahkapuoli alaspäin. Käännä kala toiseksi vuorokaudeksi toisinpäin. Aattona tarjottaessa leikkaa mahdollisimman ohuita siivuja ja vaihda tuoreet tillit päälle niin halutessasi. Siivut voi kierittää näteiksi ruusukkeiksi. Tarjoa myös kylmäsavulohta, silliä ja mätiä punasipulin ja smetanan kanssa.

Ai niin, joululahjat saattavat vähän myöhästyä, kun Petteri Punakuono eksyi ananasmaahan :)

torstaina, joulukuuta 21, 2006

Kartanon sinappi


20 vuotta olen vannonut, etten kerro salaista sinappireseptiäni kenellekään. Nyt on aika rikkoa lupaus ja joulun kunniaksi pistää levitykseen tämä ohje. Tämä on teille, hyvät lukijat, hyvän ruuan ystävät!

Ohje on todellakin vanha kartanon sukuresepti. Äitini sisko -tätikö se on- opiskeli 70-luvun alussa Helsingissä ja tutustui rikkaan kartanon tyttäreen opiskellessaan. Tytär antoi reseptin tädilleni ja kertoi sen kulkeutuneen suvussaan jo kauan. Yksinkertainen ja makean tulinen resepti.

Sinappijauheita on muutamia markkinoilla, mutta Lapanen luottaa vain laatutavaraan eli Colman´s -sinappijauheeseen, keltainen neliskanttinen peltirasia. Tähän sinappiin kannattaa käyttää laadukasta jauhetta ettei vaan vahingossakaan tule Auran jauhosinappi mieleen! Anteeksi vaan Auran sinapin ystävät.

  • 1 purkki Colman´s -sinappijauhetta
  • 1 purkillinen sokeria
  • 1 purkki kuohukermaa
  • 1 kananmuna
  • n. 1-1 ½ dl suolakurkun säilöntälientä

Tee sinappi vesihauteessa. Laita ensin sinappijauhe ja sokeri. Levy päälle ja aloita samantien sekoittaminen vispilällä, älä kuitenkaan vatkaa. Sekoittaa pitää käytännössä koko ajan kokkareiden estämiseksi. Varmistukseksi voit siivilöidä sinappijauheen sokerin joukkoon.

Kun kiehuminen alkaa, ala lisäämään kermaa pikkuhiljaa sekoittaen. Vatkaa kananmuna hyvin kevyesti erillisessä kulhossa. Lisää se joukkoon, taaskin sekoittaen. Kun seos sakenee, lisää etikkalientä vähän kerrallaan. Ohenna niin kauan, että sinappi on juoksevaa, kastikemaista. Sinappi sakenee kylmässä aika paljon, joten kokemus opettaa, milloin sinappi on sopivan juoksevaa.

Tiv:in kanssa oli keskustelua sinapista. Hänellä oli samantyylinen resepti, johon tuli perunajauhoja ja öljyä. Perunajauhoja voi laittaa, jos haluaa lisää sakeutta, muuta funktiota sillä ei ole. Öljyn tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Itse lisäisin nokareen voita, joka antaa sinappiin mukavan kiillon.

Sinapin maun voimakkuutta säädellään etikan määrällä. Kannattaa tehdä aika tulista, valmis sinappi nimittäin menettää voimakkuuttaan ikääntyessään.

Osoittakaahan kalliille joulukinkulle kunniaa ja hunnuttakaa se arvoisellaan sinapilla!

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Tilanneraportti

Lapanen veti oikein kunnon ketarat eilen klo 6.23. Liukastui ulkorappusissa selälleen. Molemmat kädet mustelmilla ja selkä osui suoraan rappuseen. Tästä syystä ruoanlaitto ja postaukset ovat nyt jääneet pois. Olen pahoillani.

Muistakaa nyt (viimeistään) ottaa kinkku sulamaan. Graavilohi suolaantumaan viimeistään perjantaina. Ja ostakaa uudet suklaarasiat jo syötyjen tilalle :)

Yritän huomenna saada ruokapostausta aikaan. Sinappi ainakin pitää tehdä!

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Lasimestarin silliä


Lasimestarin silli kannattaa tehdä 3-7 päivää ennen herkuttelua. Kovin työlästä sen teko ei ole, mikäli ylläolevasta kuvasta niin päättelee.

Sillejä on monenlaisia. Eniten kaupasta löytyy ns. normaaleja, kokonaisia sillejä, joista on pää ja sisälmykset otettu pois. Ne on säilötty erittäin suolaiseen liemeen eli jos aiot niitä käyttää, täytyy niitä liottaa vedessä päivä-kaksi. Matjes-silli on taas valmiiksi mausteliemeen säilötty ja kelpaa syötäväksi sellaisenaan. Mutta jos aiot tehdä itse sillit joulupöytään, ovat kevytsuolatut sillifileet nopein ja helpoin vaihtoehto. Hintaa tosin on tuplasti kokonaisiin silleihin verrattuna, mutta sillin perkuu varsinkin kokemattomilta on aika sottaista puuhaa ja fileistä tulee kaikkea muuta kuin kauniita.


Kiehauta ensin etikkaliemi. Puoleen kiloon sillifileitä tarvitaan vajaa litra lientä. Laita kattilaan puoli litraa vettä, 3 dl väkiviinaetikkaa eli tavallista etikkaa ja sokeria 4 dl. Kiehauta ja laita ulos jäähtymään. Tänään liemi jäähtyikin nopeasti lämpömittarin näyttäessä -29,3 astetta. Lientä ei saa pitkään kiehutella, muuten etikka haihtuu pois.

Leikkaa yksi iso punasipuli puolirenkaiksi ja yksi iso porkkana vinottain siivuiksi. Varaa myös piparjuuritahnaa tai tuoretta piparjuurta raasteena, sinapinsiemeniä, laakerinlehtiä ja kokonaisia maustepippureita. Asettele ainekset vuorotellen puhtaaseen purkkiin ja kaada jäähtynyt liemi päälle. Pistä jääkaappiin joulua varten odottamaan.
Sillipurkki näytti tältä:


Enkelikin kävi tänään pistäytymässä ja toivottamassa jouluterveisensä kaikille La Panen -blogin lukijoille!

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Joululeipää

Lapasen jouluvalmistelut jatkuu! Nyt on vuorossa erittäin jouluinen leipä, jonka tuoksut tuovat jo valmisteluvaiheessa joulun mieleen. Reseptin alkuperä ei ole tiedossa, mutta ohjeen olen saanut maailman toiseksi parhaalta kokilta eli äidiltäni :) Kukahan se paras on?

JOULUN PARAS LEIPÄ

  • 1 litra piimää
  • 75 g hiivaa
  • 2 tl pomeranssinkuorta
  • 2 tl fenkolia
  • 2 tl anista
  • 1 rkl suolaa
  • 1 ½ dl siirappia
  • 6 dl ruisjauhoja
  • 17 dl hiivaleipäjauhoja

Alusta ja kohota. Leivo limpuiksi ja kohota. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia. Voitele loppuvaiheessa siirappivedellä. Nautittaessa päälle ei saa laittaa mitään muuta kuin voita.

Tämä leipä maistuu koko perheelle! Viime vuonna piti uudenvuoden jälkeen tehdä toinen satsi kun oli niin hyvää!

Ai niin, ulkosaunan ullakolla asuvat joulumuori ja joulu-ukko toivottavat kaikille Hyvää Joulua!

(Tuosta leivästä nyt ei parempaa kuvaa saanut kännykameralla, get used to it)

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Maalaismaksapatee /-pasteija /-terriini mikä lie á la La Panen


Joulutohinat ovat varmaan monessa kodissa jo alkaneet. Lapasen arkkupakastimessa joulua odottaa jo lokakuun lopussa tehdyt laatikot, kylmäsavulohifilee ja viime vuodelta jäänyt avaamaton mätipurkki, vieläköhän se on syötävää? Eilisestä lähtien pakastimen uumenista löytyy myös pari kiloa taivaallista maalaismaksapateeta! Nyt on aika raottaa salaisuuksien reseptiarkkua ensimmäistä kertaa ja jakaa ohje muillekin kulinaristeille. Laihduttajien kannattaa kurkkia muualle, heille on oma sivustonsa.

Ota esille kaksi pitkänmallista vuokaa ja käy kaupasta hakemassa seuraavat aineet:

  • 800 g jauhettua maksaa (naudan tai possun)
  • 300 g savustettua, kypsää possunkylkeä eli palvikylkeä kuutioituna (ihan tavallinenkin kylkisiivu käy, jos savustettua ei saa)
  • 2 sipulia pienenä kuutiona
  • 1 prk anjovisfileitä liemineen (ei mitään sillistä tehtyjä janssoninfileitä)
  • 5 kananmunaa
  • 2 prk eli 4 dl kuohukermaa
  • 4 cl konjakkia
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 100g sulatettua voita
  • 2 pkt pekonia + paketti possunkylkeä varuiksi
  • suolaa
  • meiramia
  • valkopippuria

1. Freesaa sipuli kevyesti pannulla.
2. Sekoita jauhettu maksa, pieneksi kuutioitu possunkylki, sipuli ja haarukalla liemen kanssa soseeksi laitettu anjovis. Pane seos jääkaappiin makuuntumaan vähintään tunniksi.
3. Sekoita kerma, kananmunat ja mausteet hyvin keskenään. Yhdistä vehnäjauhot vähän kerrallaan. Tähän kannattaa käyttää käsivatkainta yhdellä vispilällä ja pientä nopeutta, ettei synny ylimääräistä kuohkeutta.
4. Lisää kermaseos maksan joukkoon vähän kerrallaan. Sekoita hyvin.
5. Lisää sulatettu ja jäähdytetty voi. Sekoita taas hyvin.
6. Paista pannulla pikkuinen koepala ja tarkista maku.

7. Vuoraa vuoat pekoniviipaleilla niin, että pekoni tulee reunoilta yli. Täytä vuoka massalla ja käännä pekoniviipaleet päälle. Voit käyttää osittain myös viipaloitua possunkylkeä, mutta pekonissa on aivan eri meininki.

Seuraavassa kuvassa vuoat odottavat uuniin pääsyä. Ylempi vuoka on kokonaan vuorattu pekonilla, alemmassa on pohjalla pekonia ja päällä viipaloitua possunkylkeä ja suolaa.


8. Kypsennä vesihauteessa uunissa 180 asteessa 2-2½ tuntia. Riittää kun asetat vuoat korkealaitaiselle uunipellille ja siihen vettä. Kun pekonit näyttävät rapsakoilta, voit laittaa vuokien päälle folion.

Anna hieman jäähtyä ja kumoa leivinpaperille tai folion päälle. Jäähdytä seuraavaan päivään, jolloin rakenne on parhaimmillaan. Maista! Patee suorastaan sulaa suuhun ja kivaa purutuntumaa antavat pekoni ja palvikylki. Ja sitten patee pakkaseen, että jouluksikin riittää!

Huomioita:
Possussa PITÄÄ olla reilusti rasvaa, muuten "homma kuivuu kasaan".

Voit vuorata vuoan jo heti ensimmäiseksi. Meinaan vaan, että jos pekonia jää yli, voit lisätä sen maksan joukkoon.

Ruuan voi nauttia lämpimänäkin, mutta mielestäni ehdottomasti kylmänä alkupalana joulupöydässä.

Varo suolan kanssa, koska pekonissa ja anjoviksissa sitä jo on.

Konjakkia ei tällä kertaa ollut, mutta mikäli jouluna on, ajattelin valuttaa sitä pateen päälle.

Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole.

Ja se maku...Sitä et koskaan ole kokenut, lähtee taju ja jalat alta!

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Kylmä kastike kalalle


Kalat ovat tunnetusti kovia uimaan ja niin niiden kuuluu tehdä myös lautasella, kastikkeessa. Pidän yleensä kermaviiliä ja sitruunaa varalla hyvän säilyvyyden takia. Tässä äärimmäisen helppo ja maukas kastike kalalle:

  • 1 prk kermaviiliä
  • 1 kokonainen suolakurkku
  • 1/2 sitruunan mehu
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria
  • 2 tl sokeria
  • hyvin pieni ripaus chilipippuria
  • tillisilppua

Leikkaa suolakurkku kolmeen osaan ja tee pitkiä ohuita suikaleita. Yhdistä loput aineet ja laita jääkaappiin siksi aikaa, kun potut kiehuvat. Voit käyttää myös majoneesia, smetanaa tai tuorejuustoa. Hapokkuus tulee suolakurkusta ja sitruunasta, joten viinietikkaa ei tarvitse lisätä. Mikäli happoa on mielestäsi liikaa, lisää sokerin määrää. Kauniisti aseteltuna kelpaa paremmankin kalan kanssa. Ja muuten, kermaviiliin tehtynä ei lihota! Pitäkää lukijat linjat kurissa ennen joulua, silloin syödään yötä myöten!

Ullakolla asustelevalta tonttuparilta terveisiä!

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Lappilainen pannurieska


Rieskat kuuluvat olennaisesti lappilaisen muorin -miksei isännänkin- leivontapuuhiin. Yhdellä leivinuunin lämmityksellä paistaa rieskat, ruisleivät ja miksei nykyään pitsatkin. Lopuksi vielä poronkäristys muhimaan.

Tämä ohje sopii sekä pannulla että uunissa paistettavaksi. Eilen ei leivinuunia lämmitetty, joten kuvassa olevat rieskat paistettiin sähköuunissa. Tästä syystä värikin on hieman hailakka, mutta maku hyvä!

  • 1 l piimää
  • 6 dl ohrajauhoja
  • 6 dl ruisjauhoja
  • 8 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl suolaa
  • 2 tl soodaa
  • 2 rkl siirappia

Kaikki ainekset sekaisin ja leipomaan. Tee puolisen senttiä paksuja rieskoja, koon saat itse päättää. Nyt tehtiin pieniä. Mikäs se tämä oikein on?

No sehän on tärppä. Sillä painellaan rieskaan kivoja kuvioita, joita pitkin rieska voidaan repiä palasiksi. Tärpän tekee huolimattomampikin puuseppä vaikka keittiöveitsellä listanpätkästä. Kukas lapasen tärpän onkaan tehnyt? :)

Paista rieskat pannulla molemmin puolin (minuutti per puoli) tai uunissa 250 astetta, kunnes ovat kauniin ruskeita. Älä kuitenkaan paista liikaa, ellet sitten pidä rapeista rieskoista. Laita paistamisen jälkeen folion alle, jos haluat pitää rieskat pehmeinä.
Rieskat ovat parhaimmillaan uunituoreina.

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Kuorrutettua lohta


Itsenäisyyspäivänä tuli tehtyä lohta uudella tavalla. Miltei kaikki ohjeeni perustuvatkin raaka-aineiden saatavuuteen ja senhetkisen mieltymykseen. Itsenäisyyspäivä oli luonteeltaan tällainen:

Ensin tehdään kuorrute jääkaappiin valmiiksi makuuntumaan.

KUORRUTE

  • puoli pakettia Koskenlaskija-juustoa (voimakas)
  • 1 kananmuna
  • 2 viipaletta leipää
  • suolaa
  • kokonaisia viher- ja rosepippureita
  • reilusti tilliä (varretkin käy)
  • puolikkaan – kokonaisen sitruunan mehu
  • sitruunan kuorta raastettuna
  • ruokalusikallinen sokeria tai hunajaa
  • ruokakermaa

Aineet ajetaan kutterilla tasaiseksi massaksi. Ruokakermaa lisätään sen verran, että massa pyörii kutterissa hyvin, mutta on kuitenkin kiinteää.

Nyt laitetaan kuoritut perunat suolan kanssa kiehumaan muusia varten. Lisää keitinveteen puolikas purjo silputtuna. Tee soseesta kiinteää, älä käytä maitoa. Lisää vain voita ja jauhettua muskottipähkinää. Tällä tavoin saat tosi maukkaan ja ”sofistikoituneen” muusin :)

Nyt olisi hyvä laittaa uuni parillesadalle ja grillivastus päälle, jos sellainen uunissasi on.

Leikkaa osa purjosta ohuiksi suikaleiksi. Ensin leikkaat viiden sentin pätkän, jonka halkaiset keskeltä. Laita leikkuupinta alaspäin ja siivuta purjo tikuiksi.

Paahda yhdellä pannulla ohuita pakastepapuja, joihin lisäät viinietikkaa ja sokeria.

Toisella pannulla teet samoin paprikasuikaleille. Tietysti nuo voi paistaa samallakin pannulla, mutta tulevat näin esillelaitossa paremmin esille kuin kasa sekalaisia vihanneksia. Purjon vihreä osa käytetään annosten pohjiksi, kuten kuvassa näkyy.

Jos omistat valurautapannun, jonka voi laittaa uuniin, niin käytä sitä. Lapanen käyttää kalapannuna Le Creusetin emaloitua valurautapannua, jossa on puinen kahva. Sen saa näppärästi pois kahvan päässä olevaa nipukkaa kiertämällä. En aikaisemmin ole sitä ottanut pois ja niinpä meni sormi vähäksi aikaa suuhun kahvaa takaisin laittaessa. No, nyt kun keinon keksin, on homma aika yksinkertaista. Vaan tuskinpa ne tehtaalla linkkarin veistä ja pieniä pihtejä siihen tarvitsevat :)

Kuumenna pannu kuumaksi ja lisää öljyä ja voita. Pelkkää öljyä ei kannata käyttää, koska räiskii niin kovasti. Toisaalta pelkkää voita ei kannata käyttää, koska voi ei kestä kovia lämpötiloja, kun hera kärähtää. Eli tähän sopisi parhaiten kirkastettu voi. Paista nopeasti lohipalat joka puolelta, jotta saat kauttaaltaan kauniin paistopinnan. ÄLÄ paista kypsäksi asti.

Lisää kuorrutetta reilusti lohen päälle ja pistä pannu kaloineen uunin yläosaan. Tarkoitus on, että kuorrute kypsyy ja saa kauniin värin. Tähän ei mene kauaa aikaa, varsinkaan grillivastuksella.

Kokoa annokset, lisää tuoretta tilliä ja purjosuikaleet ja tarjoile nälkäisille. Muistathan, että ruokailijat pitää pyytää pöytään hyvissä ajoin ennen ruoan tuloa, jotta voivat tuoksutella keittiöstä tulevia aromeja ja kehittää ruokahaluaan. Hyvää kannattaa aina odottaa, joka asiassa.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Lohifileen käsittelykoulu


Lohesta on ollutkin jo puhetta aikaisemmin, mutta lisää tarinaa pukkaa ah niin hyvänmakuisesta aiheesta. Lohta ostettaessa kannattaa varmistua sen tuoreudesta, sillä se on ensimmäinen makuun vaikuttava tekijä. Tuoreen kalan liha on kiinteää ja kimmoisaa. Se ei ole limaista eikä pehmeää. Jos ruodot lähtevät sormin irti, on kyseessä jo jätetason tavara. Kauppiaan tulee kertoa, milloin kala on pyydystetty. Itse asiassa hyvässä kalakaupassa, jossa tuoretta kalaa on, ovat pyyntipäivät merkitty seinälle eikä asiakkaan tarvitse niitä udella. Osta kerralla kokonainen file, jos vaan lompakko kestää ja sinulla on pakastin käytössäsi. Kerran se vaan kirpaisee! Itsekin ostan lohta vain tarjouksesta, jolloin fileelle tulee hintaa 14 eeroa.

Filekin kaipaa pientä ehostusta ennen ruoaksi laittamista. Vihreällä näkyvät osat poistetaan kokonaan ja paistetaan koiralle tai annetaan kissalle. Meidän Hurja on aivan hulluna kalaan, viimeksikin nuoli antaumuksella Janssoninkiusaus –vuokaa puolisen tuntia, lattialla maaten ja vuoka tassujen välissä.

Punaisella värjätyistä kohdista leikataan ohut kerros pois, vatsapuolella vaaleat kalvot ja selkäpuolella mahdolliset evien ruodot. Keskellä sinisessä osassa ovat kylkiruodot, jotka nypitään pienillä pihdeillä pois. Huomaa, että fileen etupäässä ruotorivi jatkuu pään leikkuupintaa pitkin, tosin lyhyempinä ruotoina. (Hmm..tajusikohan kukaan mitään…)

Nyt fileen pitäisi olla linjakkaan nätti! Mustien poikkiviivojen kohdalta leikkelen fileen kolmeen osaan. Vasemmanpuoleisesta teen graavilohta, keskimmäisen leikkaan yleensä neljään annospalaan (nahkoineen, pysyy paistettaessa paremmin koossa) ja pyrstöpään kuutioin lohisoppaa varten valmiiksi.

Seuraavassa postauksessa tehdäänkin itsenäisyyspäivän Kuorrutettua lohta, joten kipinkapin kalakauppaan!

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Rauhallista Itsenäisyyspäivää

Lapanen ja La Panen -blogi haluaa toivottaa kaikille suomalaisille Hyvää ja Rauhallista Itsenäisyyspäivää! Lapanen pitää minuutin hiljaisen hetken sodassa itsenäisyyden puolesta henkensä antaneiden muistoksi ja kumartaa vielä hengissä oleville sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen. Muistakaa, että itsenäisyys ei ole itsestäänselvä asia ja sen eteen on uhrattu enemmän kuin monella koskaan tulee olemaan.

On etuoikeutettua asua Itsenäisessä Suomessa.

(Suomen lippu jääköön laittamatta, thanks to Blogger)

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Rehellistä ruisleipää


Monet hyvät asiat ovat yksinkertaisia, niinkuin nyt tämä ruisleipä. Tässä talossa ei ruisleipää enää ole ostettu, eikä kaupan sekoiteleipiä ole yhtään ikävä!

  • 1 litra haaleaa vettä
  • puolikas hiiva
  • 2 rkl suolaa
  • 1 kg ruisjauhoja
  • (sokeria 1 rkl)

Siinäpä ainekset. Sekoitetaan. Kohotetaan. Leivotaan limpuiksi. Uuni 250 asteeseen. Uuniin 50 minuutiksi. Valmis. Oliko vaikeata?

Huomioita: taikina kuuluu jäädä löysäksi, leivottaessa käytetään sitten reilusti jauhoja. Mitä löysempi taikina, sen parempi. Leivo 3 korkeata kekoa, tasaantuvat kyllä itsestään. Sokerin voi hyvin jättää pois, ajattelin hiivan siitä pitävän, mutta mitään vaikutusta sillä ei tunnu olevan.

Itse teen taikinan 1,25 litraan vettä, josta tulee 4 leipää, 2 per pelti. Paistan 50 min 230 asteessa kiertoilmalla, kerran vaihdan peltien paikkaa keskenään ja käännän ne. Ohjeen yksinkertaistin helpoksi muistaa, litra vettä, kilo jauhoja.

Joku voisi kokeilla lisätä maltaita ja kertoa miltä maistui. Eläköön suomalainen ruisleipä!

torstaina, marraskuuta 30, 2006

Vintage kitchen aid part 1: The VILLA Potato Chipper


Keittiövälineiden retro-sarja alkaa! Ensimmäisenä vuorossa äidiltäni ennakkoperintönä saamani perunagiljotiini. Tämä löytyi 400 vuotta vanhan aitan yläkerrasta, "kotiseutumuseosta". No, sinne nyt on kerääntynyt tavaraa laidasta laitaan eikä yhtään asiakasta ole vielä käynyt :)
Tarinan mukaan äitini osti tämän jo kauan ennen kuin ranskalaisia perunoita kaupoissa olikaan. Nelilapsisessa perheessä ranskiksia kuluikin kuulema aikamoinen läjä.

The VILLA Potato Chipper
Reg. No. 819276
Pat. No. 490260
Australian Pat No. 134049
Made in England

Laitteella tehdään siis ranskanperunoita. Kahva nostetaan ylös, jolloin liikkuva "työnnin" siirtyy taakse. Työntimen ja leikkaavan ristikon väliin asetetaan peruna ja painetaan kahva alas, jolloin perunasta tulee nättejä, tasapaksuja 12x12mm suikaleita! Näppärää! Suikaleita ei tarvitse irroittaa chipperistä, koska seuraava peruna hoitaa sen homman.

Plussat:

  • helppo, nopea ja turvallinen käyttää
  • mahtuu isotkin perunat, max. 7x10 cm!
  • ikuinen
  • helppo puhdistaa, huuhtelu riittää
  • tekee sopivan kokoista suikaletta: perunat paistuvat sisältä pehmeiksi ja päältä rapeiksi
Miinukset:
  • huonohko saatavuus :)
Laitteen käyttö ei rajoitu ainoastaan perunoihin. Sillähän suikaloi kaiken, mikä vain läpi menee. Erinomaista on myös se, että perunan suikaloinnin jälkeen, kun kahvan nostaa takaisin ylös, on suikaleet helppo ottaa kerralla käteen. Siirto leikkuulaudalle ja veitsellä leikaten syntyy tasakokoisia perunakuutioita! Ajatelkaa, kuinka säväyttäisitte vieraanne ammattitason perunoilla pyttipannussa tai perunasalaatissa! Itse asiassa fiinimpään keittoonkin kuutiot olisivat passelin kokoisia.

The Villa:a on tehty ainakin 1940-luvulta lähtien ja sitä on ollut saatavana puukahvalla väreinä vihreä, punainen ja lakattu puu.


Nyt tarvitsenkin apua Teiltä, arvoisat lukijat. Mikäli omistat keittiövälineitä, jotka mielestäsi ehdottomasti kuuluisivat tulla esitellyiksi, lähetä kuva/kuvia ja kerro, mitä laitteesta tiedät. Käyttökokemukset, hyvät/huonot puolet ym. kiinnostavat. Sarja jatkuu niin kauan, kun aineistoa riittää! Postaa osoitteeseen lapanen@rokki.net.

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Lisää makua lihapulliin


Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ruokaa tekee, kannattaa se tehdä kunnolla. Miksi syödä mautonta ruokaa, kun samalla vaivalla voi tehdää maistuvaa? Onko järkeä kuluttaa lihapullien tekoon tunti aikaa, jos lopputulosta ei tunnu saavan kurkusta alas ja lopuksi toteaa: "kyllähän tätä syö ennemmin ku selkäänsä ottaa". Valmispullia saa kaupastakin. Tulin kerran erääseen taloon sisälle ja heti ovelta kysyin "mikä täällä haisee?" Eräs oli lämmittänyt kaupan lihapullia mikrossa...

Arkiruuistakin saa todellisia herkkuja yksinkertaisesti. Tänään tehdään salami-ananas-herkkusieni -lihapullia. Eihän tullut pizza mieleen?

Siitähän se ajatus sitten lähti! Lihapullat varmaan jokainen osaa laittaa, kerron vain mitä niihin tulee:

Uuni lämpenemään 250 asteeseen.

  • 700g nauta-sika -jauhelihaa
  • 1 iso sipuli pienenä hakkeena
  • 1 purkki herkkusieniä, sekin pienenä hakkeena
  • 1 purkki ananasta, arvaa missä muodossa?
  • 10 siivua metukkaa tai salamia silppuna
  • 2 siivua vaaleata leipää muruina
  • 1 pikku purkki tomaattipyrettä
  • 1 kananmuna
Mausteeksi:
  • suolaa
  • mustapippuria
  • paprikaa
  • maustepippuria
  • chilipippuria
  • valkosipulijauhetta
  • timjamia tai rosmariinia
  • oreganoa
  • loraus soijaa
  • loraus punaviinietikkaa
  • sokeria tai siirappia
Tee isoja pullia pellille, tästä määrästä tulee pelti täyteen. Älä turhaan kastele käsiäsi pyörittäessäsi pullia. Nakkaa uuniin ja vähennä lämpö 5 minuutin jälkeen 200:aan, kiertoilmalla 180 asteeseen. Paista kunnes kypsiä. Samalla tulevat mieleisesi potut uunissa.

Maistapa! Pistä palautetta mausta, jos näitä teit. Hmm...näitähän voisi kutsua vaikka pizzapulliksi!

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Feta-kasvispiirakka


Pitkään aikaan ei olekaan tullut laitettua piiraita. Vilkaisu jääkaappiin ja viikonlopun tähteet hyötykäyttöön. Piiraita on mukavan helppo tehdä, kun niihin nyt voi laittaa mitä vain, paitsi ei talouspaperia eikä naapurin pojan jääkiekkoa.

Pohja on tärkeä. Mikään piirakan syönnissä ei ole inhottavampaa kuin pohja, joka on suolaton/mauton, kuiva kuin hiekka ja murenee lautaselle miljooniksi muruiksi. Se hyvä pohja tehdään näin:

Pehmennä 100g voita tai margariinia kulhossa mikrolla. Lisää 2 dl vehnäjauhoja ja sekoita reippaasti käsivatkaimella vaahdotuspäillä. Raasta joukkoon palanen emmentalia (50g vaikka) ja lisää nesteeksi desi kermaa. Noh, ei sen nyt kermaa tarvitse olla, itse laitoin puolet rasvatonta maitoa, puolet ruokakermaa. Mitä nyt sattuu olemaan. Vielä ripaus suolaa. Levitä kylmällä vedellä kastelluin käsin piirakkavuokaan tai TIIVIISEEN irtopohjavuokaan. Jälkimmäinen on parempi. Oman vuokani joudun tiivistämään foliolla ja leivinpaperilla. Pistä jääkaappiin lepäämään ja uuni päälle 200:n asteeseen.

Leikkaa pari sipulia puolirenkaiksi. Hauduta pannulla sipulia ja erivärisiä paprikoita (Pirkka pakaste). Lisää heti alussa puolisen desiä omenaviinietikkaa (itse etikka haihtuu pois), suolaa, sokeria, mustapippuria ja muskottipähkinää. Hauduta, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja neste haihtunut pois.

Kumoa piirakkapohjan päälle, lisää paketti fetaa kuutioina ja reilusti pilkottua rucola-salaattia. Lopuksi tee munamaitoseos (2 dl maitoa/kermaa, 1-2 kananmunaa), johon mausteeksi suolaa ja kuivattuja yrttejä maun mukaan.

Paista uunissa 40-50 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt. Tarjoile salaatin ja tomaatin kanssa. Kivennäisvesi tai olut sopisi varmasti parhaiten juomaksi. Herkullista iltaa!

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Patonkia kolmesti


Kaupan patongit ovat monesti surkeita. Ne ovat pehmeitä, ranskanleivän tapaisia pullamössöjä vailla maun häivääkään. Lapanen ajatteli yrittää home-made-patonkeja ja huomasi, että hyvää tulee ja helpolla. Muutama vinkki on kuitenkin paikallaan.

Tee perushiivataikina puoleen litraan kädenlämpöistä vettä tai maitoa. En osannut päättää, niin laitoin kumpaakin fifty-fifty. Lisää reilu puolikas hiivapalasta, 1 rkl sokeria ja saman verran suolaa. Vielä vehnäjauhoja kunnes tuntuu sopivalta. Ehdotan 750 grammaa! Lopuksi 50 grammaa sulatettua voita. Kohota.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli jokainen levyksi, joka on vajaa pellin levyinen. Nyt alkaa mielikuvitusvaihe eli patonkien täyttäminen. Yhteen (kuvassa alimpana) laitoin pelkkää juustoa. Juuston on hyvä olla aika rasvaista, että sulaa mukavasti. Emmental-Koskenlaskija -sekoitus olisi varmaan nam nam!

Seuraava on perinteinen valkosipulipatonki. Tee voista, suolasta, ripauksesta sokeria ja murskatusta valkosipulista tahna, jonka levität taikinalevylle. Laitoin tähän 2 yksikyntistä valkosipulia.

Kolmannesta tuli yrttipatonki. Voita, timjamia, basilikaa, persiljaa. Tähän olisi ehdottomasti kuulunut leikattuja oliiveja, jos vain olisi ollut. Mutta ilmankin tästä versiosta tuli ehdottomasti paras ja maukkain. Aurinkokuivatut tomaatit olisivat varmasti sopineet.

Kääri levyt tiukalle rullalle ja taita päät alle piiloon. Nosta pellille ja pistä uunin päälle kohoamaan ja uuni lämpenemään 250:n asteeseen. Sivele patongit kylmällä vedellä ennen paistamista ja pistä uuniin. Nyt lämpötilan voi tiputtaa 200:n asteeseen. Sivele vedellä paistamisen aikana. Väristä tietää, milloin on valmista. Anna jäähtyä taivasalla eli ilman liinaa, jotta saat rapeamman kuoren.

Patonki on parhaimmillaan lämpimänä sellaisenaan tai tuorejuuston kanssa, mutta rapeimmillaan patonki on seuraavana päivänä, varsinkin vielä uunissa lämmitettynä. Ole ystävällinen äläkä säilytä leipää muovipussissa!

Patongin kanssa sopii esimerkiksi uusi Maalaiskomedia-sarja Turvetta ja timantteja, keskiviikkoisin klo 21.00, 13.12.2006 alkaen YLEn kanavalla.

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Muikea muikkukukko

Perinneruokien sarja jatkuu kalakukolla. Ainoa oikea kala tähän on muikku. Tiesittekö muuten, että muikku kuuluu lohikaloihin? Muikkukukko on hyvää huikopalaa ja erinomaista retkievästä. Onhan samassa paketissa kala, liha, ruisleipä ja rasva!

Osta puolisen kiloa muikkuja. Itse kiusaan kaupan tätejä tilaamalla aina 542 grammaa. Muikut perataan käsin, veistä ei tarvita. Pään takaa painetaan peukalolla selkäranka poikki ja vedettäessä sisuskalut tulevat pois, vatsa jää ehjäksi ja selkäranka paikalleen. Laiskempi ostaa valmiiksi perattuja, minä en. Huuhtele muikut kylmällä vedellä ja laita lävikköön valumaan.

Tee sillä välin ruiskuoritaikina. Taidanpa laittaa tavoistani poiketen oikein aineiden määrät:

KUKON RUISKUORI/KARJALANPIIRAKOIDEN TAIKINA

3 dl vettä

3 tl suolaa

50 g pehmeää voita tai voisulaa

7 dl ruissihtijauhoja, tav. ruisjauho käy myös

1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja vaivaa tasaiseksi.

Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi. Jätä keskikohta (eli kukon pohja) paksummaksi kuin reunat. Kukon halkaisija olisi hyvä olla n. 20 cm tällä taikinamäärällä ja täytteellä (500g kalaa, 500g lihaa) Tee tarpeeksi suuri levy, jotta reunat varmasti yltävät peittämään kalat ja lihat.

Asettele päällekkäin vuorotellen porsaan kylkisiivuja ja muikkuja. Laita joka kerroksen päälle hienoa merisuolaa. Suolaa saa olla reilusti, eipä kalakukkoon muita mausteita laitetakaan. Itse latelen aineet ristikkäin, pysyy paremmin koossa.

Sivele reunat kylmällä vedellä. Nosta reunat yksitellen täytteen päälle, ja muotoile veden avulla kukon malliseksi. Tarkoitus on saada tiivis kuori, jotta rasvat eivät pääse ulos ja kukosta tulee mehevä. En kyllä muista ainuttakaan kertaa, ettei rasvat olisi valuneet pellille! Mutta tehkää te paremmin.

Lopuksi kukon pinta jauhotetaan ruisjauholla. Tämä estää sen, ettei pintaan muodostu ilmakuplia, jotka kärähtävät helposti. Näin ainakin sanotaan.

Uunissa tulisi olla 250 astetta hönkää. Paista aluksi 15 minuuttia keskitasolla tai niin kauan, että pinta ruskistuu. Voitele kukko voisulalla ja laske lämpötila 150 asteeseen. Paista vielä vähintään 2h 45 minuuttia, jotta ruodot ovat varmasti pehmenneet. Kauemminkin saa paistaa, jos jaksat odottaa! Valele silloin tällöin pellille valuneella rasvalla ja tarvittaessa voilla.

Ja sitten syömään! Leikkaa keskelle reikä, jotta saat kuorta, ja kaivettua kalaa mukaan. Voita ja veitsi lautaselle. Vasempaan käteen kuorta ja veitsellä sipaistaan voita ja kalaa kuoren päälle. Haukkaa ja huomaat, että täyte suorastaan sulaa suuhun, ruodoista ei ole jälkeäkään. Tänään olin huomaavani jopa makeutta suussa, on se vaan niin hyvää! Jahas, ottaiskohan vielä vähän lisää?

keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Parempi lohisoppa

Kiva tuo meidän K-kauppias, kun säännöllisen epäsäännöllisesti myy lohifilettä alle 6 €:n hintaan. Kahden kilon fileestä saa neljään-viiteen tarkoitukseen aineet! Ensin leikkaan vatsapuolelta rasvaisen osan pois, jonka paistan pyrstöosan kanssa pannulla Hurjalle. Sitten leikkaan pääpuolelta valmiita annospaloja lohiruokaa varten ja keskemmältä otan palasen graavikalaa varten. Seuraavana on vuorossa valmiit lohikuutiot, jotka pakastan rasiassa. Näppärää on ensin vetää kuutioiden levyiset viillot pitkittäin nahkaa vasten, ei läpi. Sitten vaan fileoidaan valmiit kuutiot irti nahasta! Kokonaisesta kalasta jäävät roippeet eli pää, ranka, nahka ja evät keitetään liemeksi:

Huuhdo perkeet puhtaaksi verestä ja poista kidukset saadaksesi kirkkaan liemen. Laita roippeet reiluun kylmään veteen paloitellun sipulin ja mausteiden kanssa. Itse käytän kokonaisia maustepippureita ja laakerinlehtiä. Suolaa kannattaa lisätä vähän jo tässä vaiheessa, sillä silloin valkuainen hyytyy ja vaahdon kuoriminen on helpompaa. Keitä miedolla lämmöllä. Älä anna porista kauempaa kuin 20 minuuttia, muuten liemestä tulee limaisen oloinen. Pullota liemi pakkaseen tai jatka suoraan keitoksi.

Ota iso kattila, 7 litraa on hyvä! Laita kattilaan 50-100g voita. Kuullota pilkottuja juureksia ja sipulia. Selleri, palsternakka ja porkkana sopivat hyvin. Helpommalla pääsee kun ostaa pakastealtaasta pari valmista keittojuurespussia. Lisää muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Kun jauhot ovat imeytyneet rasvaan, lisää kalalientä ja vettä yhteensä noin 3 litraa. Käytä kalafondia ja vettä, jos kalalientä ei ole. Perunakuutiot joukkoon hautumaan. Mausteiksi kokonaisia mauste- ja mustapippureita 15-20 kpl yhteensä. Perunat pitää pilkkoa tarpeeksi pieniksi, ettei ruokailijan ensimmäiseksi tarvitse alkaa niitä pienimään. Jäähtyvätkin nopeammin! Lopuksi Tillistä (ei vetelästä ruukkutillistä) leikataan varret pois, sidotaan ne langalla yhteen ja lisätään keiton päälle.

Kun perunat ovat kypsiä, lisätään kalat, purkki kermaa ja tarkistetaan suolan määrä. Kaloja ei tarvitse keittää, kypsyvät meinaan parissa minuutissa. Vaihda tillinippu pilkkomaasi tillihakkeeseen, mutta säästä hieman koristeeksi.

Ruoka on helppo ja nopea valmistaa, kun ainekset ovat valmiina pakkasessa, muistat vain ottaa edellisenä päivänä sulamaan.

Nautitaan itse tehdyn ruisleivän ja voin kanssa. Ruokajuomaksi kylmä vesi. Syö vähintään 3 lautasellista!

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Huoltotöitä

Blogger 2:een (blogin ylläpito-ohjelmaan) vaihtaminen aiheutti pieniä muutostöitä. Onneksi La Panen on vielä niin nuori ilmestys blogistanissa, ettei hihat pahemmin palaneet. Vaikka sääli onkin sairautta, tulee mieleen, jääkö joillakin pastat jauhamatta vähäksi aikaa? :) Toki uuteen versioon ei ole pakko siirtyä eikä esim. ruokia kategorisoida blogissaan.

Samalla hahmottelen hieman persoonallisempaa ilmettä ja mielelläni otan palautetta/ehdotuksia vastaan teiltä, arvoisat lukijat! Julkista palautetta kommentteihin ja sitä-mitä-jääköön-sanomatta mailiin lapanen ät rokki piste net. Riut jo kerkesikin "kehumaan" :)

Pahoittelen muutoksista aiheutuvia häiriöitä, lisää ohjeita luvassa, seuraavaksi ainakin lohisoppaa!

Hyvää ruokahalua kaikesta huolimatta!

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Perinteinen poronkäristys

Käristyksen teko on ruuanlaittoa helpoimmillaan, tosin aikaa se vie. Kaupoissa (ainakin pohjoisessa) onpi mukavat valikoimat poron lihoja, kärylihojakin montaa eri sorttia. Tiesittekö, että parhaita paloja eivät poromiehet raaski myyntiin laittaa ja kaupan käristykset ovatkin miltei poikkeuksetta lapalihaa. Lapa maksaa 11,90€ kilo ja esim. 600 grammasta saapi neljälle käryt tehtyä. Paistikäristys onkin jo eri hintaista. Aikoinaan ruukasin ostaa kokonaisen ropin talven varalle. Kärylihat valmiiksi leikattuina, paistit erikseen, lapa ribseinä, keitto -eli pikkuluut sahattuina ja muut jauhelihana vakuumissa ohuina levyinä, jotka oli helppo sulattaa haaleassa vedessä tai suoraan pannulla. Nyt hinta pyörii seitsemän euron molemmin puolin/kg.
Hirvestäkin käryä kannattaa tehdä, tosin liha on huomattavasti suurisyisempää ja kuivempaa. Saksanhirvet ja muut korvikkeet kannattaa suosiolla jättää kauppiaalle.

Ja nyt saarna sunnuntaiksi:
Käristys tehdään perinteisesti poron rasvaan, selkäpuolella sijaitsevasta kuusta. Helpompaa on kuitenkin käyttää voita ja valurautaista pataa. Kohmeiset tai jäiset lihat käristetään KUUMALLA pannulla reilussa voissa, koska tarkoitus on nimenomaan käristää, ei keittää lihaa. Pieni palaminen ei ole pahaksi, antaa vain hyvän paahteisen maun. Tämän jälkeen lämpöä vähennetään haudutukseen sopivaksi ja lisätään merisuola. On tärkeää lisätä suola tässä vaiheessa ja yrittää saada liha suolautumaan. Vettä lisätään sen verran että lihat peittyvät ja haudutetaan lavasta tehtyä käryä vähintään 1,5 tuntia, paisti- tai vasanlihoista tehtyä vähintään 30 minuuttia kansi päällä. Joillakin on tapana pistää käry uuniin.

Tarkkaile välillä veden määrää ja lisää tarvittaessa. Maistele lihoja ja lientä erikseen niin huomaat, että suola on liemessä, ei niinkään lihassa. Eli liemi saa olla aika suolaista, sillä säädellään annoksen suolan määrä. Älä missään tapauksessa käytä lihaliemikuutioita tai fondeja! Ne peittäisivät poronlihan hienon, miedon maun.

Puikulat tai muut jauhoiset perunat (esim. Rosamunda on hyvä) suolaveteen kiehumaan. Potut kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta heti kypsymisen jälkeen. Tämä vaivalloisempi tapa antaa muusille huomattavasti paremman maun, suosittelen kokeilemaan!

Kypsät perunat murskataan survimella ja lisätään voita ja kuumennettua (pilaantumisen estämiseksi) maitoa. Itse ajan muusin käsivatkaimella sileäksi. Maitoa ei kannata laittaa liikaa, koska tarkoitus ei ole syödä muusista ja liemestä tehtyä velliä, vaan kiinteää tavaraa. Joskus olen käyttänyt vain pelkkää voita. Lappilaiseen pottuvoihin lisätään miedolla lämmöllä pehmitettyjä sipulikuutioita, kukin tekee miten haluaa.

Laita kauhalla muusia lautaselle ja jätä keskelle kuoppa. Ota lihaa syvällä kauhalla ja valuta liemi pois padan reunaa vasten. Lopuksi valutetaan muusin reunalle suolaista haudutuslientä, mutta ei liikaa. Suolakurkkuja ja puolukkahilloja tietenkin mukaan!

Ja kuten tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet, käristys syödään pelkällä haarukalla. Jos tuntuu veistä tarvitsevan, on ruoka pahasti epäonnistunut...eli takaisin uuniin!

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Pistettyä sikaa

Kaikkea sitä sattuukin! Ensin nettiyhteys poikki toista viikkoa (!) ja sitten idea alkaa piikittämään possun viatonta sisäfilettä! Onneksi oli tullut mukavaa, kannustavaa palautetta toiminnastani hyvän ruuan lähetyssaarnaajana (kiitos riut)!


Vajava kiloinen sisäfile piti siis laittaa isänpäiväksi. Kun tiedossa oli kuitenkin kermassa haudutettuja (2 tuntia 175 C) valkosipuliperunoita, ei erillinen kastike homejuustoineen enää kuulostanut sopivalta. Mutta kun johonkin se sinihomejuusto piti kuitenkin saada laitettua, niin miksei lihan sisään! Hetken mietin toteutusta ja ongelmahan oli, miten saada juusto pysymään lihan sisällä ilman että juusto valuu uunipannulle. Muistin omistavani järjettömän kokoisen (0,6 dl tilavuus) lääkeruiskun, jonka olin aikoinaan ostanut apteekista kuivalihan suolaamista varten.
Sulatin aimo annoksen vahvaa sinihomejuustoa kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen koko ajan. Kun juusto oli tasaista, juoksevaa nestettä, imin ruiskun täyteen ja aloin pistellä sikaa. Terävä neula upposi kuin veitsi voihin! File alkoi pullistella eli ulkonäkökin parani; eikös isot lihakset näytä hyvältä? :) Jos juustoa yrittää pistää liikaa samaan paikkaan, alkaa se ainakin possussa tunkeutua lihassyitä ja syiden välejä pitkin toisesta päästä ulos. Eli kannattaa pistellä useaan eri kohtaan.


Mahdollisimman kuumassa (valurautaisessa) pannussa paistoin lihaan kauniin pinnan, jolloin lihassyyt menivät kiinni ja juusto pysyi hyvin sisällä. Tein huhmareessa mausteseoksen, tällä kertaa rosee-, viher- ja cayennepippuria, paprikaa, suolaa ja sinapinsiemeniä. Hieroin mausteet lihan pintaan ja uuniin. Sisälämpötilaksi jätin 65, jonka jälkeen folioon vetäytymään (tärkeää).


Lisäkkeeksi paahdettuja paprikoita: Pirkka -kaupan pakastealtaassa on erittäinkin näppäriä paprikasuikaleita, samassa pussissa kolmea-neljää eri väriä. Päälle pikkuisen suolaa, sokeria, valkopippuria ja omenaviinietikkaa ja ylätasolle uuniin paahtumaan. Helppoa ja nopeaa.


Miksiköhän uunit ovat niin matalia? Meinasi tila loppua, kun päällekkäin oli uunivuoallinen vs-perunoita, sitten toinen samanlainen vuoka, sitten lihavuoka ja lopuksi paprikavuoka! No, ei tekemisissäni aina järkeä ole ollutkaan, joko ampui yli?

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Kananpoikaa omena-viinietikkakastikkeessa



Kaupan puoleenhintaanlaatikosta löytyi kananpojan minuuttipihvejä vajava kilo. Mukaan se tarttui ja kotona nakkasin pakastimeen odottamaan parempaa hetkeä. Kyseessähän on rintapaloista ohueksi leikattuja pihvejä, jotka ovat (hyvin) miedosti suolattu, mutta muuten naturel. En noudattanut valmistajan reseptiä, jossa neuvottiin: "Paista pihvejä minuutti molemmin puolin". Olisi saattanut olla herkullistakin...

Eikun lihat leivinpaperin päälle ja mausteet pintaan. Suolaa ja mustapippurirouhetta tietenkin. Lisää reilusti sitruunamehua ja valkosipulirouhetta, kuten kuvasta varmaan huomaa. Anna makuuntua sen aikaa, kunnes lihat lämpiävät paistovalmiiksi.

Lämmitä pannu tai tässä tapuksessa riistapata ja ruskista lihat nopeasti molemmin puolin. Tarkoitus ei ole kypsentää, vaan paistaa nätti ruskea pinta. Valkosipulirouhe kylläkin vähän kärähtää. Itse pidän pienestä paahtamisen mausta, mutta rouheen voit lisätä vasta tässäkin vaiheessa.

Vähennä lämpöä reilusti, tee pannuun tilaa ja lisää öljyä ja tomaattipyrettä. Käytä pihvit yksi kerrallaan pyreessä, saat hyvän värin (vrt. ed. kuva). Nyt joku kokki saattaisi olla ruokaan jo tyytyväinen, mutta jatketaan eteenpäin.

Lorauta puolisen desiä omenaviinietikkaa ja anna porista kymmenisen minuuttia, jotta itse etikka haihtuu. Muista laittaa liesituuletin päälle! Viinietikan voit korvata valkoviinillä. Lisää myös chiliöljyä tai vastaavaa.

Tee kulhoon seos, johon käytät purkin kermaa/korviketta, teelusikallinen vahvaa sinappia, 6.3 senttiä maksamakkaraa, 4 rkl omenahilloa ja n. puoli desiä siirappia. Seoksen ei tarvitse olla tasaista, sillä maksamakkara sulaa nopeasti. Kaada lihojen päälle ja jätä hautumaan kansi päällä vähintään tunniksi. Toki ruoka on syötävää jo 10min kuluttua, mutta kokeile joskus hauduttaa perinteistä bolokastikettasi 3 tuntia, niin huomaat eron! Onkohan tämä nyt sitä slow foodia? :)

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa makuja makusi mukaan. Olen kyllä joitakin kanaruokia elämäni aikana ehtinyt syödä, mutta tämä sijoittuu mitaleille! Ehdottomasti kannattaa kokeilla, kun on vielä helppo tehdäkin.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Haudutettua teertä padassa

Teeren liha tuppaa helposti kuivamaan paiston aikana. Tästä syystä monet vuoraavat linnun (varsinkin täkkä- eli rintapalat) pekonilla. Cocktailtikuilla saapi hyvin kiinni. Pekoni antaa myös hyvän maun. Toinen vaihtoehto on käyttää isoa valurautaista kannellista pataa, johon teeri kokonaisena sopii. Nyrkillinen voita pataan ja lintua ruskistamaan, miedolla lämmöllä joka puolelta. Tässä vaiheessa lisätään paketillinen pekonia. Lisää puolisen litraa hyvää lihalientä. Jos aitoa lientä ei ole saatavilla, niin lihafondistakin tehty käy. Tarkista, ettei sisällä aromivahvennetta, yleensä natriumglutamaattia. Ethän halua, että kaikki keitoksesi maistuvat samalle? Lisää pilkottuja vihanneksia, esim. sipulia lohkoina, porkkanaa, selleriä. Mausteeksi kokonaisia musta- ja maustepippureita, katajanmarjoja ja pari laakerinlehteä. Suolaa en lisää tässä vaiheessa ollenkaan, sillä pekonista sitä jo tulee ja liemestä on kuitenkin tuleva kastike. Lisäksi pari kourallista puolukoita pakkasesta kattilaan. Myös karpalot sopivat loistavasti. Pistä kansi päälle ja uuniin muhimaan miedolla lämmöllä, esim. max 150c. Kääntele paistia varttitunnin välein ja valele lintua samalla paistoliemellä. Paistoaikaa on vaikea sanoa linnun koosta riippuen. Tarkista kypsyys piikittämällä tikulla lintua rintaan. Jos neste on kirkasta, on lintu kypsä. Ota silloin lintu pois padasta ja kääri folioon. Voit tuikata sen takaisin uuniin pitääksesi lämpimänä, mutta lämpöä alemmas, alle sataan. Keitinliemi lävikön läpi ja kattilaan. Lorauta punkkua pari desiä (muista käydä ostamassa 3 litran pahviviini!). Punaviinietikka käy paremman puutteessa, mutta sitä vain noin puoli desiä. Keittele miedolla lämmöllä varttitunti ja maista. Lisää suolaa ja valkopippuria tarpeen mukaan. Ja lopuksi kuohukermaa vähintään 2dl ja uusi maistatus. Uunissa valmistuu samalla esim. yrttiset lohkoperunat. Vuokaan öljyä, suolaa, pippuria, paprikajauhetta ja yrttimaustetta, esim. timjamia. Sekoita ja pistä uuniin, jotta öljy kuumenee ja mausteet paistuvat. Nyt kun öljy on juoksevaa, lisää pestyt ja lohkotut potut kuorineen vuokaan ja levitä öljy perunoiden joka puolelle. Takaisin uuniin. Muista käännellä välillä. Jos koristella haluat, hae muutamia katajanoksia marjoineen ja pakkasesta kokonaisia puolukoita, karpaloita tai pihlajanmarjoja. Isäntä tuo sitten linnun kokonaisena pöytään kelolankulla!

(Jostain syystä Blogger ei suostunut julkaisemaan kuvaa, sorry)

tiistaina, lokakuuta 17, 2006

Salmiakkijäätelöä



Kesällä tulee syötyä paljon jäätelöä, onhan mukava ajella kaupasta kotiin jäätelöä nuollen! Uutuuksiakin tulee joka kesäksi. Tänä vuonna ne olivat sitten luokituksen alapuolella, esim. Pepe-tuutti piti väkisten syödä! Silläkin hinnalla olisi saanut 2 litraa halppisjäätelöä. Pakastimessa sitten olikin parempi valikoima kuin paikallisessa kaupassa!

Itse se näköjään pitää lakritsijäätelökin tehdä. Ihan hyviä ovat valmistuotteetkin, mutta tuttua on varmaan monelle se lakritsin etsiminen ja sen pienen hitusen säästäminen viimeiseksi, jotta jäisi hyvä maku suuhun.

Vannoutuneella, asiaanvihkiytyneellä salmikistilla löytyy aina kaapista joitain pussukoita. Sunnuntaina sain päähäni valmistaa lakritsi-salmiakkikastiketta itse. Ruokakermapurkkikin löytyi jääkaapista. Ei kun teflonkattila tulelle, ruokakerma ja salmiakit joukkoon ja hämmentämään. Yllättävän nopeasti (10-15 min) salmiakit sulavat ja kastike muuttaa väriään. Kovat turkinpippurin tyyliset sulavat yllättäen nopeimmin ja lakritsit hitaimmin. Hyvä idea onkin jättää sattumia joukkoon. Voin vakuuttaa, että vaniljajäätelö kuumana kaadetun salmiakkikastikkeen kanssa on aivan jotain muuta, mitä kaupasta saa! Kuvanoton jälkeen lisäsin tietenkin kastiketta lisää. Näistä pusseista kastike valmistui:

Seuraavaksi kokeilen tehdä vanilja-sinihomejuustojäätelöä! Nyt siihen ei ole tilaisuutta, sillä olin innoissani laittanut loput jäätelöstä jääkaappiin! :) Mutta jos joku kokeilee, niin ilmoittakaa miten kävi!

Lisäys 17.10.2006 klo 17.39: Selvyyden vuoksi: ei niitä pusseja pidä kokonaan kattilaan tyhjentää. Oman maun mukainen määrä ja sekoitus löytyy maistelemalla. Minulla suhde oli noin 10-5-5 pussien mukaisessa järjestyksessä.

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Karjalanpiirakoita


Eilen aamulla alkoi tehdä mieli kunnon karjalanpiirakoita. Oikein rukiiseen taikinaan tehtyjä riisi- ja perunapiirakoita (joita olen aina tottunut sanomaan vatruskoiksi). Jonkinasteisen himon olen näihin suuritöisiin leivonnaisiin saanut lapsuudestani, sillä sekä äidinäiti että isänäiti olivat mestareita näitä leipomaan. Kuoreen tarvitaan:

- kylmää vettä 3 dl
- suolaa 3 tl
- pehmeää VOITA 50 g
- ruissihtijauhoja 7 dl
- vehnäjauhoja 1,5 dl

Tästä tulee n. 750 g taikinaa eli noin 40 piirakkaa eli 5 pellillistä. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi mieluiten koneella saadaksesi hyvän sitkon. Se on tärkeää, sillä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman rukiisen taikinan. Pullataikina on erikseen. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään. Sillävälin täytteiden tekoon.

Keitä riisipuuro litraan maitoa. Jos puurosta tulee liian jämäkkää, lisää maitoa saadaksesi löysähkön massan. Perunamuusi tehdään tietenkin itse jauhoisista perunoista. Pilko perunat keittoajan lyhentämiseksi ja huuhdo palat ylimääräisen tärkkelyksen poistamiseksi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä tahmeaa muusia. Tämä sitkeys johtuu juuri tärkkelyksestä. Koskaan ei pidä käyttää perunoiden keitinvettä muusin tekemiseen, vaan reilusti voita! Kuumennettua maitoa voi toki laittaa. Itse ensin murskaan perunat survimella, jonka jälkeen otan koneen käyttöön ja ajan tasaiseksi. Nytkin on tarkoitus jättää seos löysäksi, koska uunissa paistamisen aikana muusi kuivuu hieman. Muusia tarvitset reilun kilon.

Pistä uuni niin lämpimälle kuin koneesta irtoaa, mieluiten 300 astetta.

Kun täytteet ovat valmiita, alkaa työläin osuus. Nyt päästetään muori keittiöön ja annetaan pulikka käteen! Leivo taikina vaikka viideksi pötköksi ja jaa kukin pötkö kahdeksaan osaan. Tee jakaminen vasta tarpeen mukaan, sillä taikina kuivuu nopeasti. Säilytä taikinaa muovin alla.

Sitä mukaa kun kauniita, soikean muotoisia ja ohuita piirakkapohjia tulla tupsahtaa, täytä ne valmiiksi ja rypytä. Lusikka ja tasoittamiseen tarkoitettu veitsi ovat näppärä pitää lasissa, jossa on öljyä. Helpottaa huomattavasti, kun täyte ei tartu kiinni. 8 piirakkaa mahtuu kivasti yhteen peltiin. Perunapiirakat olen muuten tottunut tekemään pyöreiksi.

Jotkut tuppaavat voidella piirakat kananmunalla, mutta itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä väri tarttuu ihan mukavasti ilmankin. Samoin jotkut laittavat kananmunan täytteisiin, sekin on mielestäni turhaa.

Paista pelti kerrallaan kunnes väriä on mukavasti eli n. 15 minuuttia. Tässä ajassa ehdit hyvin tehdä seuraavan pellillisen valmiiksi (mikäli vaimo pysyy tahdissa mukana)!

Kasta uunista tuulleet yksilöt kuumaan voi-maitoseokseen. Anna piirakoiden olla leivinpaperin päällä äläkä pinoa niitä päällekkäin. Saattavat nimittäin tarttua toisiinsa kiinni. Anna jäähtyä ilman liinaa, etteivät pehmene.

Maistuvat ihan sellaisenaankin, mutta munavoihan perinteisesti kuuluu tähän. Ja se huoltamoiden persiljatupsu!

lauantaina, lokakuuta 14, 2006

Monen maun marjapiirakka

Tässä tämä lupaamani marjapiirakan ohje. Ihan peruskamaa, paitsi että löysän ruokakerman käyttäminen tekee piiraasta mehukkaan, eikä mitään kastikkeita tarvita. Hillosokeri sitoo marjoista tulevan nesteen mukavasti ja jäähtyneenä saa leikattua kauniita palasia. Marjoiksi sopivat melkein mitkä vaan, mutta tässä ohjeessa ideana on mansikan makeuden ja puolukan happamuuden sopusointu. Eli teepä näin:

1 muna
1 dl sokeria
1 dl kermaa/Flora ruoka
1/2 dl sulatettua margariinia tai voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1,5 dl kermaa/Flora ruoka
1 muna
1 dl hillosokeria
1-2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle:
itse tehtyä mansikka-mustaherukkahilloa
mansikoita
puolukoita
hillosokeria

1. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää kerma ja rasvasula.
3. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos.
4. Levitä taikina piirasvuoan pohjalle.
5. Sekoita kerma, muna, sokeri ja vanilliinisokeri.
6. Levitä hillo pohjalle.
7. Lisää kermamössö varovasti, ettei sekoitu pohjan kanssa. Joku tietysti esipaistaa pohjaa, minä en.
8. Ripottele päälle mansikat ja puolukoita.
9. Vielä ripaus hillosokeria pinnalle.
10. Paista piiras 200 asteessa 35-40 minuuttia.
11. Jäähdytä hyvin jääkaappikylmäksi.

Itse käytän jäisiä marjoja pakkasesta (kesän satoa). Flora Ruoka 7% käy myös hyvin, ei vähiten sopivan kokonsa ansiosta, vaan NE LINJAT!

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Marjoja! Piirakkaa!


Erinäisistä syistä johtuen on päivittäminen jäänyt. Blogi nyt vaan sattuu olemaan helppo tapa kertoa muillekin hyviä reseptejä! Toivottavasti -rakkaat seuraajat- jaksatte edelleenkin odottaa sitä PARASTA!

Noh, nyt on sadonkojuun aika, nimittäen pakastimesta. Tämä kesä oli täällä Lapissa harvinainen, aikaisen kevään tulon myötä. Mansikat, viinimarjat ja puolukat täyttävät pakastimen.

Erittäin mukavia asioita tällä viikolla: Kuulin enoni tykästyneen ruuanlaitoon, mistä onnittelut! Muutaman "miesten ohjeen" voisin hänelle lisätä, ja sain tänään 20,1 kiloa kotimaisia omenoita omalta äidiltäni! Kyllä kotimaiset omenat ovat sitä parasta ainetta..omenapiirakkaan!

Viikonlopun aikana palaan ohjeiden muodossa asiaan. Terveisiä enolle ja äidille!
Muuten, kommentteja ym. viestejä VOI lähettää klikkaamalla "comments" -kohtaa..

keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Isännän riistamausteseos

Tapanani on pitää valmiina kaapissa itsetehtyä riistamausteseosta, josta on näppärä lisätä makua riistaruokiin. Minään yleismausteena en sitä käytä, etteivät kaikki mahdolliset läskit maistu samalta. Jokainen voi kokeilun jälkeen säätää ainesten suhteet maun mukaiseksi. Itse teen aina reilun annoksen kerralla näin:

2 osaa katajanmarjaa
1 osa maustepippuria
1 osa valkopippuria
1 osa mustapippuria
2 osaa viherpippuria
2-3 laakerinlehteä, koosta riippuen
rosmariinia
timjamia
valkosipulia rouheena (ei liikaa)

Aineet mortteliin ja hommiin!

Huomaa, että suolaa ei seokseen tule. Yleensä en osta mausteita, joissa on suolaa. Parempi säätää suolaisuus näppituntumalla. Eikä suolaa aina välttämättä edes laiteta samaan aikaan kuin muita mausteita.

Katajanmarjat vaativat 2 vuotta kypsyäkseen. Ensimmäisenä vuotena (kesänä) ne ovat vihreitä ja muuttuvat toisena vuonna tumman sinertäviksi. Tästä syystä puussa/pensaassa on kahdenvärisiä marjoja. Nyt on hyvä aika käydä poimimassa tummat pois ja kuivumaan avonaiseen astiaan ja tarkastaa ensi vuoden sato vihreiden marjojen määrästä. Katajan oksat ovat näyttävää somistetta puolukoiden/pihlajanmarjojen kanssa riistapöperöille!

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Punaviinissä marinoitua riimiporoa

Nimimerkki Rosmariininoksa kyseli otsikon mukaisen herkun teko-ohjeita. Niinkuin ruuanlaitossa yleensäkin, reseptejä on yhtä monta kuin kokkaajiakin. Lihana voi hyvin käyttää naudan tai possun sisäfilettä, porosta ulkofile tai sisäpaisti ovat sopivia. Sisäfile taas on turhan kallista eikä siitä riitä kuin kerta-annokseen!

Tarvitaan siis:

  • terävä veitsi/leuku
  • naudan/poron/possun lihaa ½ kg
  • karkeaa merisuolaa
  • sokeria
  • kokonaisia musta-, puna- ja viherpippureita
  • timjamia/rosmariinia/salviaa
  • punaviiniä
  • pakastin
  • malttia

Lihasta poistetaan kalvot ja muut roippeet tarkasti pois, jonka jälkeen kuivataan talouspaperilla. Tee huhmareessa mausteseos, johon käytät em. pippureita ja kuivattuja yrttejä, ruokalusikallisen verran kutakin. Hiero suola, mausteseos ja sokeri (1 rkl) lihan pintaan. Suolan määrähän on makuasia, mutta tähän(kin) ruokaan sitä pitää käyttää paljon. Ehkä 50 g olisi sopiva. Suurin osahan liukenee punkkuun. Ota vahva pakastuspussi tai mallia Minigrip, johon kaadat desin/kahden verran punkkua. Laita maustettu liha pussiin, pussi kiinni niin, ettei jää ilmaa ja pyörittele, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti. Anna maustua vuorokauden verran, käännä välillä.

Marinoimisen ja graavauksen ero on jäänyt epäselväksi. Monesti tarkoitetaan samaa asiaa ja käytetyt termit vaihtelevat, kuten ohjeetkin. Esim. kalaa graavatessa monet laittavat kalan tiukkaan pakettiin ja painon vielä päälle, jotta kaikki maut ja nesteet puristuisivat ulos! Graavaushan tarvitsee ilmaa/happea toimiakseen. No se siitä, selventää se kuka asiasta tietää.

Vuorokauden jälkeen kiedo liha folioon ja pistä pakastimeen. Älä heitä mausteita ja viiniä pois vaan käytä vaikka kastikkeen tekoon lihalle.

Varttia ennen leikkaamista ota liha sulamaan. Leikkaa kohmeisesta lihasta ohuenohuita viipaleita.

Ruoka sopii alkupalaksi/huikopalaksi miten vaan. Esim. laita isolle, kylmälle tarjottimelle leikattuja siivuja, marinoituja sieniä, suolakurkkuja, tomaattia ym. nätisti esille. Muista uudet pippurit lihasiivujen päälle. Hyvä parmesaani sopii myös HYVIN!

Muuten, punaviinin sijasta voit käyttää esim. konjakkia, calvadosta tai kuivaa sherryä.

perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Lapin pöytä, juhlakäyttöön


Taas viikko vierähtänyt, kiirettä pitänyt. Ei tämä blogihomma sovi minulle, jos päivittäin päivittelisin päivityksiäni. Mutta ohessa lapintyylinen juhlapöytä: pitää sisällääm mm. poronpaistin (tuohessa paistettu), tietysti suolakalaa (eli siikaa ja lohta), punaviinissä graavattua riimiporoa (ulkofileestä), keitettyä poron kieltä, porolihapullia kylmänä, säilöttyjä suolakurkkuja ja muita herkkuja. Lisänä erilaisia kylmiä kastikkeita ja tietenkin, puolukkaa. Liinan alla on muuten ohrarieskaa.

Toki em. sapuskat ovat hieman liian hienoja arkikäyttöön, mutta eikös jokaisella joskus ole hieman juhlan aihetta? Porosta voin kertoa joskus myöhemmin ja tarkemmin raaka-aineena.

Nyt, jos mielenkiinto heräsi johonkin näihin ruokiin, niin palutetta vain, niin kerron miten itse tein ja pistetään blogiin.

Tuli muuten vitsi mieleen tuosta blogini nimestä:
Menin torille, jossa kauppias myi työrukkasia. Ensin lupasi kuudet parit samalla hinnalla, mutta kun tingin, niin sain KOLMETTOISTA parit! Mies oli varmaan harmissaan kun tingin niin kauan ja kysyi: "Laitetaanko pussiin vai vedätkö käteen?"
Pyysin laittamaan pussiin.



perjantaina, syyskuuta 22, 2006

Sitruunalohta, uusia perunoita, inkivääriomenoita ja kesäherneitä


Tuli kesällä ostettua oikein norjalaista kassilohta fileen verran. Siitähän riittää moneen ateriaan, ainakin pienelle ruokakunnalle. Itse laitoin puolet suolakalaksi (josta joku toinen kerta) ja lopusta loihdin sitruunaisen herkun kasvimaan antimia käyttäen. Tarina menee näin:

Teroita veitset. Poista fileestä ruodot ja vatsapuolen rasvainen osa, pari senttiä. Leikkaa nahka pois. Älä sahaa edestakaisin, vaan reilulla vedolla ja juuri teroitetulla veitsellä homma onnistuu. Muista pitää kiinni nahasta (ei lihasta)! Leikkaa lohi sentin-puolentoista siivuiksi.

Kuumenna kasari tai muu reilunkokoinen paistinpannu. Itse käytän kalapannuna -ja vain kalapannuna- emaloitua valurautapannua. Puukahvan voi näppärästi pyörittää irti uunikäyttöä varten. Nyrkillinen voita kattilaan! Käristä kalalle kunnon rapea pinta. Lisää merisuolaa reilusti (kalassa täytyy olla sitä paljon), sitten lohkottua kevätsipulia varsineen, puolikas sitruunan mehu ja raastettua kuorta. Tähän ruokalajiin kuuluu olennaisesti vahva sitruunan maku, joten lisäsin toisen sitruunan puolikkaan lohkoina (tietysti kuorineen) mukaan. Lisää purkki kasvirasvatsydeemiä (oikeat kokit käyttävät oikeaa kermaa ja ovat aina oikeassa). Ja nyt tulee se jippo: Sekoita tunisialaista harissaa tai muuta suutapolttavaa punapippurisoosia/chiliä, oliiviöljyä, suolaa, valkosipulia, punaviinietikkaa ja hieman sokeria/siirappia. Tätä mössöä laitetaan niin paljon kuin sielu sietää, sillä sitruunan ja chilin liitto on jumalainen! Tuoretta tilliä päälle ja odottelemaan kun kuoriperunat kypsyvät.

Hae kasvimaalta/kaupasta herneitä, pilko hapan omena ja paista voin, balsamicon, suolan, inkiväärin ja siirapin kanssa kasarissa. Jätä herneet al dente, joka muuten tarkoittaa hampaita vasten eli puruvaraa pitää olla! Kaunis kesäinen vihersalaatti ja patonki sopivat myös mukaan.

Juomana vesi tai proletaareille sun muille maanomistajille hapokas valkoviini, mieluiten Alsacen alueelta (esim. Pfaffenheim).

Ja ei kun ääntä kohden eli käkättimeen!