Vintage kitchen aid part 1: The VILLA Potato Chipper

Keittiövälineiden retro-sarja alkaa! Ensimmäisenä vuorossa äidiltäni ennakkoperintönä saamani perunagiljotiini. Tämä löytyi 400 vuotta vanhan aitan yläkerrasta, "kotiseutumuseosta". No, sinne nyt on kerääntynyt tavaraa laidasta laitaan eikä yhtään asiakasta ole vielä käynyt :)
Tarinan mukaan äitini osti tämän jo kauan ennen kuin ranskalaisia perunoita kaupoissa olikaan. Nelilapsisessa perheessä ranskiksia kuluikin kuulema aikamoinen läjä.

The VILLA Potato Chipper
Reg. No. 819276
Pat. No. 490260
Australian Pat No. 134049
Made in England

Laitteella tehdään siis ranskanperunoita. Kahva nostetaan ylös, jolloin liikkuva "työnnin" siirtyy taakse. Työntimen ja leikkaavan ristikon väliin asetetaan peruna ja painetaan kahva alas, jolloin perunasta tulee nättejä, tasapaksuja 12x12mm suikaleita! Näppärää! Suikaleita ei tarvitse irroittaa chipperistä, koska seuraava peruna hoitaa sen homman.

Plussat:

• helppo, nopea ja turvallinen käyttää
• mahtuu isotkin perunat, max. 7x10 cm!
• ikuinen
• helppo puhdistaa, huuhtelu riittää
• tekee sopivan kokoista suikaletta: perunat paistuvat sisältä pehmeiksi ja päältä rapeiksi

Miinukset:

• huonohko saatavuus :)

Laitteen käyttö ei rajoitu ainoastaan perunoihin. Sillähän suikaloi kaiken, mikä vain läpi menee. Erinomaista on myös se, että perunan suikaloinnin jälkeen, kun kahvan nostaa takaisin ylös, on suikaleet helppo ottaa kerralla käteen. Siirto leikkuulaudalle ja veitsellä leikaten syntyy tasakokoisia perunakuutioita! Ajatelkaa, kuinka säväyttäisitte vieraanne ammattitason perunoilla pyttipannussa tai perunasalaatissa! Itse asiassa fiinimpään keittoonkin kuutiot olisivat passelin kokoisia.

The Villa:a on tehty ainakin 1940-luvulta lähtien ja sitä on ollut saatavana puukahvalla väreinä vihreä, punainen ja lakattu puu.


Nyt tarvitsenkin apua Teiltä, arvoisat lukijat. Mikäli omistat keittiövälineitä, jotka mielestäsi ehdottomasti kuuluisivat tulla esitellyiksi, lähetä kuva/kuvia ja kerro, mitä laitteesta tiedät. Käyttökokemukset, hyvät/huonot puolet ym. kiinnostavat. Sarja jatkuu niin kauan, kun aineistoa riittää! Postaa osoitteeseen lapanen@rokki.net.

Lisää makua lihapulliin

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ruokaa tekee, kannattaa se tehdä kunnolla. Miksi syödä mautonta ruokaa, kun samalla vaivalla voi tehdää maistuvaa? Onko järkeä kuluttaa lihapullien tekoon tunti aikaa, jos lopputulosta ei tunnu saavan kurkusta alas ja lopuksi toteaa: "kyllähän tätä syö ennemmin ku selkäänsä ottaa". Valmispullia saa kaupastakin. Tulin kerran erääseen taloon sisälle ja heti ovelta kysyin "mikä täällä haisee?" Eräs oli lämmittänyt kaupan lihapullia mikrossa...

Arkiruuistakin saa todellisia herkkuja yksinkertaisesti. Tänään tehdään salami-ananas-herkkusieni -lihapullia. Eihän tullut pizza mieleen?

Siitähän se ajatus sitten lähti! Lihapullat varmaan jokainen osaa laittaa, kerron vain mitä niihin tulee:

Uuni lämpenemään 250 asteeseen.

• 700g nauta-sika -jauhelihaa
• 1 iso sipuli pienenä hakkeena
• 1 purkki herkkusieniä, sekin pienenä hakkeena
• 1 purkki ananasta, arvaa missä muodossa?
• 10 siivua metukkaa tai salamia silppuna
• 2 siivua vaaleata leipää muruina
• 1 pikku purkki tomaattipyrettä
• 1 kananmuna

Mausteeksi:

• suolaa
• mustapippuria
• paprikaa
• maustepippuria
• chilipippuria
  
• valkosipulijauhetta
• timjamia tai rosmariinia
• oreganoa
• loraus soijaa
• loraus punaviinietikkaa
• sokeria tai siirappia
  

Tee isoja pullia pellille, tästä määrästä tulee pelti täyteen. Älä turhaan kastele käsiäsi pyörittäessäsi pullia. Nakkaa uuniin ja vähennä lämpö 5 minuutin jälkeen 200:aan, kiertoilmalla 180 asteeseen. Paista kunnes kypsiä. Samalla tulevat mieleisesi potut uunissa.

Maistapa! Pistä palautetta mausta, jos näitä teit. Hmm...näitähän voisi kutsua vaikka pizzapulliksi!

Feta-kasvispiirakka

Pitkään aikaan ei olekaan tullut laitettua piiraita. Vilkaisu jääkaappiin ja viikonlopun tähteet hyötykäyttöön. Piiraita on mukavan helppo tehdä, kun niihin nyt voi laittaa mitä vain, paitsi ei talouspaperia eikä naapurin pojan jääkiekkoa.

Pohja on tärkeä. Mikään piirakan syönnissä ei ole inhottavampaa kuin pohja, joka on suolaton/mauton, kuiva kuin hiekka ja murenee lautaselle miljooniksi muruiksi. Se hyvä pohja tehdään näin:

Pehmennä 100g voita tai margariinia kulhossa mikrolla. Lisää 2 dl vehnäjauhoja ja sekoita reippaasti käsivatkaimella vaahdotuspäillä. Raasta joukkoon palanen emmentalia (50g vaikka) ja lisää nesteeksi desi kermaa. Noh, ei sen nyt kermaa tarvitse olla, itse laitoin puolet rasvatonta maitoa, puolet ruokakermaa. Mitä nyt sattuu olemaan. Vielä ripaus suolaa. Levitä kylmällä vedellä kastelluin käsin piirakkavuokaan tai TIIVIISEEN irtopohjavuokaan. Jälkimmäinen on parempi. Oman vuokani joudun tiivistämään foliolla ja leivinpaperilla. Pistä jääkaappiin lepäämään ja uuni päälle 200:n asteeseen.

Leikkaa pari sipulia puolirenkaiksi. Hauduta pannulla sipulia ja erivärisiä paprikoita (Pirkka pakaste). Lisää heti alussa puolisen desiä omenaviinietikkaa (itse etikka haihtuu pois), suolaa, sokeria, mustapippuria ja muskottipähkinää. Hauduta, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja neste haihtunut pois.

Kumoa piirakkapohjan päälle, lisää paketti fetaa kuutioina ja reilusti pilkottua rucola-salaattia. Lopuksi tee munamaitoseos (2 dl maitoa/kermaa, 1-2 kananmunaa), johon mausteeksi suolaa ja kuivattuja yrttejä maun mukaan.

Paista uunissa 40-50 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt. Tarjoile salaatin ja tomaatin kanssa. Kivennäisvesi tai olut sopisi varmasti parhaiten juomaksi. Herkullista iltaa!

Patonkia kolmesti

Kaupan patongit ovat monesti surkeita. Ne ovat pehmeitä, ranskanleivän tapaisia pullamössöjä vailla maun häivääkään. Lapanen ajatteli yrittää home-made-patonkeja ja huomasi, että hyvää tulee ja helpolla. Muutama vinkki on kuitenkin paikallaan.

Tee perushiivataikina puoleen litraan kädenlämpöistä vettä tai maitoa. En osannut päättää, niin laitoin kumpaakin fifty-fifty. Lisää reilu puolikas hiivapalasta, 1 rkl sokeria ja saman verran suolaa. Vielä vehnäjauhoja kunnes tuntuu sopivalta. Ehdotan 750 grammaa! Lopuksi 50 grammaa sulatettua voita. Kohota.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli jokainen levyksi, joka on vajaa pellin levyinen. Nyt alkaa mielikuvitusvaihe eli patonkien täyttäminen. Yhteen (kuvassa alimpana) laitoin pelkkää juustoa. Juuston on hyvä olla aika rasvaista, että sulaa mukavasti. Emmental-Koskenlaskija -sekoitus olisi varmaan nam nam!

Seuraava on perinteinen valkosipulipatonki. Tee voista, suolasta, ripauksesta sokeria ja murskatusta valkosipulista tahna, jonka levität taikinalevylle. Laitoin tähän 2 yksikyntistä valkosipulia.

Kolmannesta tuli yrttipatonki. Voita, timjamia, basilikaa, persiljaa. Tähän olisi ehdottomasti kuulunut leikattuja oliiveja, jos vain olisi ollut. Mutta ilmankin tästä versiosta tuli ehdottomasti paras ja maukkain. Aurinkokuivatut tomaatit olisivat varmasti sopineet.

Kääri levyt tiukalle rullalle ja taita päät alle piiloon. Nosta pellille ja pistä uunin päälle kohoamaan ja uuni lämpenemään 250:n asteeseen. Sivele patongit kylmällä vedellä ennen paistamista ja pistä uuniin. Nyt lämpötilan voi tiputtaa 200:n asteeseen. Sivele vedellä paistamisen aikana. Väristä tietää, milloin on valmista. Anna jäähtyä taivasalla eli ilman liinaa, jotta saat rapeamman kuoren.

Patonki on parhaimmillaan lämpimänä sellaisenaan tai tuorejuuston kanssa, mutta rapeimmillaan patonki on seuraavana päivänä, varsinkin vielä uunissa lämmitettynä. Ole ystävällinen äläkä säilytä leipää muovipussissa!

Patongin kanssa sopii esimerkiksi uusi Maalaiskomedia-sarja Turvetta ja timantteja, keskiviikkoisin klo 21.00, 13.12.2006 alkaen YLEn kanavalla.

Muikea muikkukukko

Perinneruokien sarja jatkuu kalakukolla. Ainoa oikea kala tähän on muikku. Tiesittekö muuten, että muikku kuuluu lohikaloihin? Muikkukukko on hyvää huikopalaa ja erinomaista retkievästä. Onhan samassa paketissa kala, liha, ruisleipä ja rasva!

Osta puolisen kiloa muikkuja. Itse kiusaan kaupan tätejä tilaamalla aina 542 grammaa. Muikut perataan käsin, veistä ei tarvita. Pään takaa painetaan peukalolla selkäranka poikki ja vedettäessä sisuskalut tulevat pois, vatsa jää ehjäksi ja selkäranka paikalleen. Laiskempi ostaa valmiiksi perattuja, minä en. Huuhtele muikut kylmällä vedellä ja laita lävikköön valumaan.

Tee sillä välin ruiskuoritaikina. Taidanpa laittaa tavoistani poiketen oikein aineiden määrät:

KUKON RUISKUORI/KARJALANPIIRAKOIDEN TAIKINA

3 dl vettä

3 tl suolaa

50 g pehmeää voita tai voisulaa

7 dl ruissihtijauhoja, tav. ruisjauho käy myös

1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja vaivaa tasaiseksi.

Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi. Jätä keskikohta (eli kukon pohja) paksummaksi kuin reunat. Kukon halkaisija olisi hyvä olla n. 20 cm tällä taikinamäärällä ja täytteellä (500g kalaa, 500g lihaa) Tee tarpeeksi suuri levy, jotta reunat varmasti yltävät peittämään kalat ja lihat.

Asettele päällekkäin vuorotellen porsaan kylkisiivuja ja muikkuja. Laita joka kerroksen päälle hienoa merisuolaa. Suolaa saa olla reilusti, eipä kalakukkoon muita mausteita laitetakaan. Itse latelen aineet ristikkäin, pysyy paremmin koossa.

Sivele reunat kylmällä vedellä. Nosta reunat yksitellen täytteen päälle, ja muotoile veden avulla kukon malliseksi. Tarkoitus on saada tiivis kuori, jotta rasvat eivät pääse ulos ja kukosta tulee mehevä. En kyllä muista ainuttakaan kertaa, ettei rasvat olisi valuneet pellille! Mutta tehkää te paremmin.

Lopuksi kukon pinta jauhotetaan ruisjauholla. Tämä estää sen, ettei pintaan muodostu ilmakuplia, jotka kärähtävät helposti. Näin ainakin sanotaan.

Uunissa tulisi olla 250 astetta hönkää. Paista aluksi 15 minuuttia keskitasolla tai niin kauan, että pinta ruskistuu. Voitele kukko voisulalla ja laske lämpötila 150 asteeseen. Paista vielä vähintään 2h 45 minuuttia, jotta ruodot ovat varmasti pehmenneet. Kauemminkin saa paistaa, jos jaksat odottaa! Valele silloin tällöin pellille valuneella rasvalla ja tarvittaessa voilla.

Ja sitten syömään! Leikkaa keskelle reikä, jotta saat kuorta, ja kaivettua kalaa mukaan. Voita ja veitsi lautaselle. Vasempaan käteen kuorta ja veitsellä sipaistaan voita ja kalaa kuoren päälle. Haukkaa ja huomaat, että täyte suorastaan sulaa suuhun, ruodoista ei ole jälkeäkään. Tänään olin huomaavani jopa makeutta suussa, on se vaan niin hyvää! Jahas, ottaiskohan vielä vähän lisää?

Parempi lohisoppa

Kiva tuo meidän K-kauppias, kun säännöllisen epäsäännöllisesti myy lohifilettä alle 6 €:n hintaan. Kahden kilon fileestä saa neljään-viiteen tarkoitukseen aineet! Ensin leikkaan vatsapuolelta rasvaisen osan pois, jonka paistan pyrstöosan kanssa pannulla Hurjalle. Sitten leikkaan pääpuolelta valmiita annospaloja lohiruokaa varten ja keskemmältä otan palasen graavikalaa varten. Seuraavana on vuorossa valmiit lohikuutiot, jotka pakastan rasiassa. Näppärää on ensin vetää kuutioiden levyiset viillot pitkittäin nahkaa vasten, ei läpi. Sitten vaan fileoidaan valmiit kuutiot irti nahasta! Kokonaisesta kalasta jäävät roippeet eli pää, ranka, nahka ja evät keitetään liemeksi:

Huuhdo perkeet puhtaaksi verestä ja poista kidukset saadaksesi kirkkaan liemen. Laita roippeet reiluun kylmään veteen paloitellun sipulin ja mausteiden kanssa. Itse käytän kokonaisia maustepippureita ja laakerinlehtiä. Suolaa kannattaa lisätä vähän jo tässä vaiheessa, sillä silloin valkuainen hyytyy ja vaahdon kuoriminen on helpompaa. Keitä miedolla lämmöllä. Älä anna porista kauempaa kuin 20 minuuttia, muuten liemestä tulee limaisen oloinen. Pullota liemi pakkaseen tai jatka suoraan keitoksi.

Ota iso kattila, 7 litraa on hyvä! Laita kattilaan 50-100g voita. Kuullota pilkottuja juureksia ja sipulia. Selleri, palsternakka ja porkkana sopivat hyvin. Helpommalla pääsee kun ostaa pakastealtaasta pari valmista keittojuurespussia. Lisää muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Kun jauhot ovat imeytyneet rasvaan, lisää kalalientä ja vettä yhteensä noin 3 litraa. Käytä kalafondia ja vettä, jos kalalientä ei ole. Perunakuutiot joukkoon hautumaan. Mausteiksi kokonaisia mauste- ja mustapippureita 15-20 kpl yhteensä. Perunat pitää pilkkoa tarpeeksi pieniksi, ettei ruokailijan ensimmäiseksi tarvitse alkaa niitä pienimään. Jäähtyvätkin nopeammin! Lopuksi Tillistä (ei vetelästä ruukkutillistä) leikataan varret pois, sidotaan ne langalla yhteen ja lisätään keiton päälle.

Kun perunat ovat kypsiä, lisätään kalat, purkki kermaa ja tarkistetaan suolan määrä. Kaloja ei tarvitse keittää, kypsyvät meinaan parissa minuutissa. Vaihda tillinippu pilkkomaasi tillihakkeeseen, mutta säästä hieman koristeeksi.

Ruoka on helppo ja nopea valmistaa, kun ainekset ovat valmiina pakkasessa, muistat vain ottaa edellisenä päivänä sulamaan.

Nautitaan itse tehdyn ruisleivän ja voin kanssa. Ruokajuomaksi kylmä vesi. Syö vähintään 3 lautasellista!

Huoltotöitä

Blogger 2:een (blogin ylläpito-ohjelmaan) vaihtaminen aiheutti pieniä muutostöitä. Onneksi La Panen on vielä niin nuori ilmestys blogistanissa, ettei hihat pahemmin palaneet. Vaikka sääli onkin sairautta, tulee mieleen, jääkö joillakin pastat jauhamatta vähäksi aikaa? :) Toki uuteen versioon ei ole pakko siirtyä eikä esim. ruokia kategorisoida blogissaan.

Samalla hahmottelen hieman persoonallisempaa ilmettä ja mielelläni otan palautetta/ehdotuksia vastaan teiltä, arvoisat lukijat! Julkista palautetta kommentteihin ja sitä-mitä-jääköön-sanomatta mailiin lapanen ät rokki piste net. Riut jo kerkesikin "kehumaan" :)

Pahoittelen muutoksista aiheutuvia häiriöitä, lisää ohjeita luvassa, seuraavaksi ainakin lohisoppaa!

Hyvää ruokahalua kaikesta huolimatta!

Perinteinen poronkäristys

Käristyksen teko on ruuanlaittoa helpoimmillaan, tosin aikaa se vie. Kaupoissa (ainakin pohjoisessa) onpi mukavat valikoimat poron lihoja, kärylihojakin montaa eri sorttia. Tiesittekö, että parhaita paloja eivät poromiehet raaski myyntiin laittaa ja kaupan käristykset ovatkin miltei poikkeuksetta lapalihaa. Lapa maksaa 11,90€ kilo ja esim. 600 grammasta saapi neljälle käryt tehtyä. Paistikäristys onkin jo eri hintaista. Aikoinaan ruukasin ostaa kokonaisen ropin talven varalle. Kärylihat valmiiksi leikattuina, paistit erikseen, lapa ribseinä, keitto -eli pikkuluut sahattuina ja muut jauhelihana vakuumissa ohuina levyinä, jotka oli helppo sulattaa haaleassa vedessä tai suoraan pannulla. Nyt hinta pyörii seitsemän euron molemmin puolin/kg.
Hirvestäkin käryä kannattaa tehdä, tosin liha on huomattavasti suurisyisempää ja kuivempaa. Saksanhirvet ja muut korvikkeet kannattaa suosiolla jättää kauppiaalle.

Ja nyt saarna sunnuntaiksi:
Käristys tehdään perinteisesti poron rasvaan, selkäpuolella sijaitsevasta kuusta. Helpompaa on kuitenkin käyttää voita ja valurautaista pataa. Kohmeiset tai jäiset lihat käristetään KUUMALLA pannulla reilussa voissa, koska tarkoitus on nimenomaan käristää, ei keittää lihaa. Pieni palaminen ei ole pahaksi, antaa vain hyvän paahteisen maun. Tämän jälkeen lämpöä vähennetään haudutukseen sopivaksi ja lisätään merisuola. On tärkeää lisätä suola tässä vaiheessa ja yrittää saada liha suolautumaan. Vettä lisätään sen verran että lihat peittyvät ja haudutetaan lavasta tehtyä käryä vähintään 1,5 tuntia, paisti- tai vasanlihoista tehtyä vähintään 30 minuuttia kansi päällä. Joillakin on tapana pistää käry uuniin.

Tarkkaile välillä veden määrää ja lisää tarvittaessa. Maistele lihoja ja lientä erikseen niin huomaat, että suola on liemessä, ei niinkään lihassa. Eli liemi saa olla aika suolaista, sillä säädellään annoksen suolan määrä. Älä missään tapauksessa käytä lihaliemikuutioita tai fondeja! Ne peittäisivät poronlihan hienon, miedon maun.

Puikulat tai muut jauhoiset perunat (esim. Rosamunda on hyvä) suolaveteen kiehumaan. Potut kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta heti kypsymisen jälkeen. Tämä vaivalloisempi tapa antaa muusille huomattavasti paremman maun, suosittelen kokeilemaan!

Kypsät perunat murskataan survimella ja lisätään voita ja kuumennettua (pilaantumisen estämiseksi) maitoa. Itse ajan muusin käsivatkaimella sileäksi. Maitoa ei kannata laittaa liikaa, koska tarkoitus ei ole syödä muusista ja liemestä tehtyä velliä, vaan kiinteää tavaraa. Joskus olen käyttänyt vain pelkkää voita. Lappilaiseen pottuvoihin lisätään miedolla lämmöllä pehmitettyjä sipulikuutioita, kukin tekee miten haluaa.

Laita kauhalla muusia lautaselle ja jätä keskelle kuoppa. Ota lihaa syvällä kauhalla ja valuta liemi pois padan reunaa vasten. Lopuksi valutetaan muusin reunalle suolaista haudutuslientä, mutta ei liikaa. Suolakurkkuja ja puolukkahilloja tietenkin mukaan!

Ja kuten tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet, käristys syödään pelkällä haarukalla. Jos tuntuu veistä tarvitsevan, on ruoka pahasti epäonnistunut...eli takaisin uuniin!

Pistettyä sikaa

Kaikkea sitä sattuukin! Ensin nettiyhteys poikki toista viikkoa (!) ja sitten idea alkaa piikittämään possun viatonta sisäfilettä! Onneksi oli tullut mukavaa, kannustavaa palautetta toiminnastani hyvän ruuan lähetyssaarnaajana (kiitos riut)!

Vajava kiloinen sisäfile piti siis laittaa isänpäiväksi. Kun tiedossa oli kuitenkin kermassa haudutettuja (2 tuntia 175 C) valkosipuliperunoita, ei erillinen kastike homejuustoineen enää kuulostanut sopivalta. Mutta kun johonkin se sinihomejuusto piti kuitenkin saada laitettua, niin miksei lihan sisään! Hetken mietin toteutusta ja ongelmahan oli, miten saada juusto pysymään lihan sisällä ilman että juusto valuu uunipannulle. Muistin omistavani järjettömän kokoisen (0,6 dl tilavuus) lääkeruiskun, jonka olin aikoinaan ostanut apteekista kuivalihan suolaamista varten.

Sulatin aimo annoksen vahvaa sinihomejuustoa kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen koko ajan. Kun juusto oli tasaista, juoksevaa nestettä, imin ruiskun täyteen ja aloin pistellä sikaa. Terävä neula upposi kuin veitsi voihin! File alkoi pullistella eli ulkonäkökin parani; eikös isot lihakset näytä hyvältä? :) Jos juustoa yrittää pistää liikaa samaan paikkaan, alkaa se ainakin possussa tunkeutua lihassyitä ja syiden välejä pitkin toisesta päästä ulos. Eli kannattaa pistellä useaan eri kohtaan.

Mahdollisimman kuumassa (valurautaisessa) pannussa paistoin lihaan kauniin pinnan, jolloin lihassyyt menivät kiinni ja juusto pysyi hyvin sisällä. Tein huhmareessa mausteseoksen, tällä kertaa rosee-, viher- ja cayennepippuria, paprikaa, suolaa ja sinapinsiemeniä. Hieroin mausteet lihan pintaan ja uuniin. Sisälämpötilaksi jätin 65, jonka jälkeen folioon vetäytymään (tärkeää).

Lisäkkeeksi paahdettuja paprikoita: Pirkka -kaupan pakastealtaassa on erittäinkin näppäriä paprikasuikaleita, samassa pussissa kolmea-neljää eri väriä. Päälle pikkuisen suolaa, sokeria, valkopippuria ja omenaviinietikkaa ja ylätasolle uuniin paahtumaan. Helppoa ja nopeaa.

Miksiköhän uunit ovat niin matalia? Meinasi tila loppua, kun päällekkäin oli uunivuoallinen vs-perunoita, sitten toinen samanlainen vuoka, sitten lihavuoka ja lopuksi paprikavuoka! No, ei tekemisissäni aina järkeä ole ollutkaan, joko ampui yli?