sunnuntai, lokakuuta 15, 2006

Karjalanpiirakoita


Eilen aamulla alkoi tehdä mieli kunnon karjalanpiirakoita. Oikein rukiiseen taikinaan tehtyjä riisi- ja perunapiirakoita (joita olen aina tottunut sanomaan vatruskoiksi). Jonkinasteisen himon olen näihin suuritöisiin leivonnaisiin saanut lapsuudestani, sillä sekä äidinäiti että isänäiti olivat mestareita näitä leipomaan. Kuoreen tarvitaan:

- kylmää vettä 3 dl
- suolaa 3 tl
- pehmeää VOITA 50 g
- ruissihtijauhoja 7 dl
- vehnäjauhoja 1,5 dl

Tästä tulee n. 750 g taikinaa eli noin 40 piirakkaa eli 5 pellillistä. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi mieluiten koneella saadaksesi hyvän sitkon. Se on tärkeää, sillä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman rukiisen taikinan. Pullataikina on erikseen. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään. Sillävälin täytteiden tekoon.

Keitä riisipuuro litraan maitoa. Jos puurosta tulee liian jämäkkää, lisää maitoa saadaksesi löysähkön massan. Perunamuusi tehdään tietenkin itse jauhoisista perunoista. Pilko perunat keittoajan lyhentämiseksi ja huuhdo palat ylimääräisen tärkkelyksen poistamiseksi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä tahmeaa muusia. Tämä sitkeys johtuu juuri tärkkelyksestä. Koskaan ei pidä käyttää perunoiden keitinvettä muusin tekemiseen, vaan reilusti voita! Kuumennettua maitoa voi toki laittaa. Itse ensin murskaan perunat survimella, jonka jälkeen otan koneen käyttöön ja ajan tasaiseksi. Nytkin on tarkoitus jättää seos löysäksi, koska uunissa paistamisen aikana muusi kuivuu hieman. Muusia tarvitset reilun kilon.

Pistä uuni niin lämpimälle kuin koneesta irtoaa, mieluiten 300 astetta.

Kun täytteet ovat valmiita, alkaa työläin osuus. Nyt päästetään muori keittiöön ja annetaan pulikka käteen! Leivo taikina vaikka viideksi pötköksi ja jaa kukin pötkö kahdeksaan osaan. Tee jakaminen vasta tarpeen mukaan, sillä taikina kuivuu nopeasti. Säilytä taikinaa muovin alla.

Sitä mukaa kun kauniita, soikean muotoisia ja ohuita piirakkapohjia tulla tupsahtaa, täytä ne valmiiksi ja rypytä. Lusikka ja tasoittamiseen tarkoitettu veitsi ovat näppärä pitää lasissa, jossa on öljyä. Helpottaa huomattavasti, kun täyte ei tartu kiinni. 8 piirakkaa mahtuu kivasti yhteen peltiin. Perunapiirakat olen muuten tottunut tekemään pyöreiksi.

Jotkut tuppaavat voidella piirakat kananmunalla, mutta itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä väri tarttuu ihan mukavasti ilmankin. Samoin jotkut laittavat kananmunan täytteisiin, sekin on mielestäni turhaa.

Paista pelti kerrallaan kunnes väriä on mukavasti eli n. 15 minuuttia. Tässä ajassa ehdit hyvin tehdä seuraavan pellillisen valmiiksi (mikäli vaimo pysyy tahdissa mukana)!

Kasta uunista tuulleet yksilöt kuumaan voi-maitoseokseen. Anna piirakoiden olla leivinpaperin päällä äläkä pinoa niitä päällekkäin. Saattavat nimittäin tarttua toisiinsa kiinni. Anna jäähtyä ilman liinaa, etteivät pehmene.

Maistuvat ihan sellaisenaankin, mutta munavoihan perinteisesti kuuluu tähän. Ja se huoltamoiden persiljatupsu!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaapa hyvältä. Itse olen kertakaikkiaan liian laiska karjalanpiirakoiden tekemiseen, siksi täytyykin kyläillä vanhempien luona sopivasti myös silloin kun äiti näitä leipoo :D

Kivan blogin olet tehnyt!

Hanna

lapanen kirjoitti...

Hanna: Kiitos kehuista ja mukava kun pidät! Juu ei noita piirakoita kovin usein jaksa alkaa tehdä, mutta jos homman aloittaa, niin samalla vaivalla sitä vääntää 50 tai 100 kpl, porukalla ainakin. Käyhän vaan usein mamman luona ja vie vaihdossa riisi- ja ruisjauhopussi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Siis ihanaa löytää lappilainen ruokablogi!!! Ja aivan samoja herkkuja, joita minäkin aina teen!!!

Kyllä pohjoisen kala, liha ja kasvikset ovat jo sillään niiiiin hyviä, että vaivaa kannattaa nähdä. Entäs sienet, kunhan niitä taas saa. Tulen varmasti päivittäin käymään sivuillasi. Herkullista joulua!

lapanen kirjoitti...

Kiitos mukavasta palautteesta! Kiva taas jatkaa ruokajuttujen kirjoittamista!

Samaa mieltä kanssasi, kyllä pohjoisen raaka-aineet ovat laatutavaraa ja ennenkaikkea puhtaita. Viime kesä nyt oli vähän huono sienikesä, toivottavasti ensi kesä olisi taas parempi.

Tervetuloa ruokabloggaajien joukkoon minunkin puolestani.

Maistuvaa ja rauhallista joulua!