Joululeipää

Lapasen jouluvalmistelut jatkuu! Nyt on vuorossa erittäin jouluinen leipä, jonka tuoksut tuovat jo valmisteluvaiheessa joulun mieleen. Reseptin alkuperä ei ole tiedossa, mutta ohjeen olen saanut maailman toiseksi parhaalta kokilta eli äidiltäni :) Kukahan se paras on?

JOULUN PARAS LEIPÄ

• 1 litra piimää
• 75 g hiivaa
• 2 tl pomeranssinkuorta
• 2 tl fenkolia
• 2 tl anista
• 1 rkl suolaa
• 1 ½ dl siirappia
• 6 dl ruisjauhoja
• 17 dl hiivaleipäjauhoja

Alusta ja kohota. Leivo limpuiksi ja kohota. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia. Voitele loppuvaiheessa siirappivedellä. Nautittaessa päälle ei saa laittaa mitään muuta kuin voita.

Tämä leipä maistuu koko perheelle! Viime vuonna piti uudenvuoden jälkeen tehdä toinen satsi kun oli niin hyvää!

Ai niin, ulkosaunan ullakolla asuvat joulumuori ja joulu-ukko toivottavat kaikille Hyvää Joulua!

(Tuosta leivästä nyt ei parempaa kuvaa saanut kännykameralla, get used to it)

Lappilainen pannurieska

Rieskat kuuluvat olennaisesti lappilaisen muorin -miksei isännänkin- leivontapuuhiin. Yhdellä leivinuunin lämmityksellä paistaa rieskat, ruisleivät ja miksei nykyään pitsatkin. Lopuksi vielä poronkäristys muhimaan.

Tämä ohje sopii sekä pannulla että uunissa paistettavaksi. Eilen ei leivinuunia lämmitetty, joten kuvassa olevat rieskat paistettiin sähköuunissa. Tästä syystä värikin on hieman hailakka, mutta maku hyvä!

• 1 l piimää
• 6 dl ohrajauhoja
• 6 dl ruisjauhoja
• 8 dl vehnäjauhoja
• 3 tl suolaa
• 2 tl soodaa
• 2 rkl siirappia

Kaikki ainekset sekaisin ja leipomaan. Tee puolisen senttiä paksuja rieskoja, koon saat itse päättää. Nyt tehtiin pieniä. Mikäs se tämä oikein on?

No sehän on tärppä. Sillä painellaan rieskaan kivoja kuvioita, joita pitkin rieska voidaan repiä palasiksi. Tärpän tekee huolimattomampikin puuseppä vaikka keittiöveitsellä listanpätkästä. Kukas lapasen tärpän onkaan tehnyt? :)

Paista rieskat pannulla molemmin puolin (minuutti per puoli) tai uunissa 250 astetta, kunnes ovat kauniin ruskeita. Älä kuitenkaan paista liikaa, ellet sitten pidä rapeista rieskoista. Laita paistamisen jälkeen folion alle, jos haluat pitää rieskat pehmeinä.
Rieskat ovat parhaimmillaan uunituoreina.

Rehellistä ruisleipää

Monet hyvät asiat ovat yksinkertaisia, niinkuin nyt tämä ruisleipä. Tässä talossa ei ruisleipää enää ole ostettu, eikä kaupan sekoiteleipiä ole yhtään ikävä!

• 1 litra haaleaa vettä
• puolikas hiiva
• 2 rkl suolaa
• 1 kg ruisjauhoja
• (sokeria 1 rkl)

Siinäpä ainekset. Sekoitetaan. Kohotetaan. Leivotaan limpuiksi. Uuni 250 asteeseen. Uuniin 50 minuutiksi. Valmis. Oliko vaikeata?

Huomioita: taikina kuuluu jäädä löysäksi, leivottaessa käytetään sitten reilusti jauhoja. Mitä löysempi taikina, sen parempi. Leivo 3 korkeata kekoa, tasaantuvat kyllä itsestään. Sokerin voi hyvin jättää pois, ajattelin hiivan siitä pitävän, mutta mitään vaikutusta sillä ei tunnu olevan.

Itse teen taikinan 1,25 litraan vettä, josta tulee 4 leipää, 2 per pelti. Paistan 50 min 230 asteessa kiertoilmalla, kerran vaihdan peltien paikkaa keskenään ja käännän ne. Ohjeen yksinkertaistin helpoksi muistaa, litra vettä, kilo jauhoja.

Joku voisi kokeilla lisätä maltaita ja kertoa miltä maistui. Eläköön suomalainen ruisleipä!

Patonkia kolmesti

Kaupan patongit ovat monesti surkeita. Ne ovat pehmeitä, ranskanleivän tapaisia pullamössöjä vailla maun häivääkään. Lapanen ajatteli yrittää home-made-patonkeja ja huomasi, että hyvää tulee ja helpolla. Muutama vinkki on kuitenkin paikallaan.

Tee perushiivataikina puoleen litraan kädenlämpöistä vettä tai maitoa. En osannut päättää, niin laitoin kumpaakin fifty-fifty. Lisää reilu puolikas hiivapalasta, 1 rkl sokeria ja saman verran suolaa. Vielä vehnäjauhoja kunnes tuntuu sopivalta. Ehdotan 750 grammaa! Lopuksi 50 grammaa sulatettua voita. Kohota.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli jokainen levyksi, joka on vajaa pellin levyinen. Nyt alkaa mielikuvitusvaihe eli patonkien täyttäminen. Yhteen (kuvassa alimpana) laitoin pelkkää juustoa. Juuston on hyvä olla aika rasvaista, että sulaa mukavasti. Emmental-Koskenlaskija -sekoitus olisi varmaan nam nam!

Seuraava on perinteinen valkosipulipatonki. Tee voista, suolasta, ripauksesta sokeria ja murskatusta valkosipulista tahna, jonka levität taikinalevylle. Laitoin tähän 2 yksikyntistä valkosipulia.

Kolmannesta tuli yrttipatonki. Voita, timjamia, basilikaa, persiljaa. Tähän olisi ehdottomasti kuulunut leikattuja oliiveja, jos vain olisi ollut. Mutta ilmankin tästä versiosta tuli ehdottomasti paras ja maukkain. Aurinkokuivatut tomaatit olisivat varmasti sopineet.

Kääri levyt tiukalle rullalle ja taita päät alle piiloon. Nosta pellille ja pistä uunin päälle kohoamaan ja uuni lämpenemään 250:n asteeseen. Sivele patongit kylmällä vedellä ennen paistamista ja pistä uuniin. Nyt lämpötilan voi tiputtaa 200:n asteeseen. Sivele vedellä paistamisen aikana. Väristä tietää, milloin on valmista. Anna jäähtyä taivasalla eli ilman liinaa, jotta saat rapeamman kuoren.

Patonki on parhaimmillaan lämpimänä sellaisenaan tai tuorejuuston kanssa, mutta rapeimmillaan patonki on seuraavana päivänä, varsinkin vielä uunissa lämmitettynä. Ole ystävällinen äläkä säilytä leipää muovipussissa!

Patongin kanssa sopii esimerkiksi uusi Maalaiskomedia-sarja Turvetta ja timantteja, keskiviikkoisin klo 21.00, 13.12.2006 alkaen YLEn kanavalla.

Karjalanpiirakoita

Eilen aamulla alkoi tehdä mieli kunnon karjalanpiirakoita. Oikein rukiiseen taikinaan tehtyjä riisi- ja perunapiirakoita (joita olen aina tottunut sanomaan vatruskoiksi). Jonkinasteisen himon olen näihin suuritöisiin leivonnaisiin saanut lapsuudestani, sillä sekä äidinäiti että isänäiti olivat mestareita näitä leipomaan. Kuoreen tarvitaan:

- kylmää vettä 3 dl
- suolaa 3 tl
- pehmeää VOITA 50 g
- ruissihtijauhoja 7 dl
- vehnäjauhoja 1,5 dl

Tästä tulee n. 750 g taikinaa eli noin 40 piirakkaa eli 5 pellillistä. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi mieluiten koneella saadaksesi hyvän sitkon. Se on tärkeää, sillä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman rukiisen taikinan. Pullataikina on erikseen. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään. Sillävälin täytteiden tekoon.

Keitä riisipuuro litraan maitoa. Jos puurosta tulee liian jämäkkää, lisää maitoa saadaksesi löysähkön massan. Perunamuusi tehdään tietenkin itse jauhoisista perunoista. Pilko perunat keittoajan lyhentämiseksi ja huuhdo palat ylimääräisen tärkkelyksen poistamiseksi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä tahmeaa muusia. Tämä sitkeys johtuu juuri tärkkelyksestä. Koskaan ei pidä käyttää perunoiden keitinvettä muusin tekemiseen, vaan reilusti voita! Kuumennettua maitoa voi toki laittaa. Itse ensin murskaan perunat survimella, jonka jälkeen otan koneen käyttöön ja ajan tasaiseksi. Nytkin on tarkoitus jättää seos löysäksi, koska uunissa paistamisen aikana muusi kuivuu hieman. Muusia tarvitset reilun kilon.

Pistä uuni niin lämpimälle kuin koneesta irtoaa, mieluiten 300 astetta.

Kun täytteet ovat valmiita, alkaa työläin osuus. Nyt päästetään muori keittiöön ja annetaan pulikka käteen! Leivo taikina vaikka viideksi pötköksi ja jaa kukin pötkö kahdeksaan osaan. Tee jakaminen vasta tarpeen mukaan, sillä taikina kuivuu nopeasti. Säilytä taikinaa muovin alla.

Sitä mukaa kun kauniita, soikean muotoisia ja ohuita piirakkapohjia tulla tupsahtaa, täytä ne valmiiksi ja rypytä. Lusikka ja tasoittamiseen tarkoitettu veitsi ovat näppärä pitää lasissa, jossa on öljyä. Helpottaa huomattavasti, kun täyte ei tartu kiinni. 8 piirakkaa mahtuu kivasti yhteen peltiin. Perunapiirakat olen muuten tottunut tekemään pyöreiksi.

Jotkut tuppaavat voidella piirakat kananmunalla, mutta itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä väri tarttuu ihan mukavasti ilmankin. Samoin jotkut laittavat kananmunan täytteisiin, sekin on mielestäni turhaa.

Paista pelti kerrallaan kunnes väriä on mukavasti eli n. 15 minuuttia. Tässä ajassa ehdit hyvin tehdä seuraavan pellillisen valmiiksi (mikäli vaimo pysyy tahdissa mukana)!

Kasta uunista tuulleet yksilöt kuumaan voi-maitoseokseen. Anna piirakoiden olla leivinpaperin päällä äläkä pinoa niitä päällekkäin. Saattavat nimittäin tarttua toisiinsa kiinni. Anna jäähtyä ilman liinaa, etteivät pehmene.

Maistuvat ihan sellaisenaankin, mutta munavoihan perinteisesti kuuluu tähän. Ja se huoltamoiden persiljatupsu!

Monen maun marjapiirakka

Tässä tämä lupaamani marjapiirakan ohje. Ihan peruskamaa, paitsi että löysän ruokakerman käyttäminen tekee piiraasta mehukkaan, eikä mitään kastikkeita tarvita. Hillosokeri sitoo marjoista tulevan nesteen mukavasti ja jäähtyneenä saa leikattua kauniita palasia. Marjoiksi sopivat melkein mitkä vaan, mutta tässä ohjeessa ideana on mansikan makeuden ja puolukan happamuuden sopusointu. Eli teepä näin:

1 muna
1 dl sokeria
1 dl kermaa/Flora ruoka
1/2 dl sulatettua margariinia tai voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1,5 dl kermaa/Flora ruoka
1 muna
1 dl hillosokeria
1-2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle:
itse tehtyä mansikka-mustaherukkahilloa
mansikoita
puolukoita
hillosokeria

1. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää kerma ja rasvasula.
3. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos.
4. Levitä taikina piirasvuoan pohjalle.
5. Sekoita kerma, muna, sokeri ja vanilliinisokeri.
6. Levitä hillo pohjalle.
7. Lisää kermamössö varovasti, ettei sekoitu pohjan kanssa. Joku tietysti esipaistaa pohjaa, minä en.
8. Ripottele päälle mansikat ja puolukoita.
9. Vielä ripaus hillosokeria pinnalle.
10. Paista piiras 200 asteessa 35-40 minuuttia.
11. Jäähdytä hyvin jääkaappikylmäksi.

Itse käytän jäisiä marjoja pakkasesta (kesän satoa). Flora Ruoka 7% käy myös hyvin, ei vähiten sopivan kokonsa ansiosta, vaan NE LINJAT!

Marjoja! Piirakkaa!

Erinäisistä syistä johtuen on päivittäminen jäänyt. Blogi nyt vaan sattuu olemaan helppo tapa kertoa muillekin hyviä reseptejä! Toivottavasti -rakkaat seuraajat- jaksatte edelleenkin odottaa sitä PARASTA!

Noh, nyt on sadonkojuun aika, nimittäen pakastimesta. Tämä kesä oli täällä Lapissa harvinainen, aikaisen kevään tulon myötä. Mansikat, viinimarjat ja puolukat täyttävät pakastimen.

Erittäin mukavia asioita tällä viikolla: Kuulin enoni tykästyneen ruuanlaitoon, mistä onnittelut! Muutaman "miesten ohjeen" voisin hänelle lisätä, ja sain tänään 20,1 kiloa kotimaisia omenoita omalta äidiltäni! Kyllä kotimaiset omenat ovat sitä parasta ainetta..omenapiirakkaan!

Viikonlopun aikana palaan ohjeiden muodossa asiaan. Terveisiä enolle ja äidille!
Muuten, kommentteja ym. viestejä VOI lähettää klikkaamalla "comments" -kohtaa..