Feta-kasvispiirakka

Pitkään aikaan ei olekaan tullut laitettua piiraita. Vilkaisu jääkaappiin ja viikonlopun tähteet hyötykäyttöön. Piiraita on mukavan helppo tehdä, kun niihin nyt voi laittaa mitä vain, paitsi ei talouspaperia eikä naapurin pojan jääkiekkoa.

Pohja on tärkeä. Mikään piirakan syönnissä ei ole inhottavampaa kuin pohja, joka on suolaton/mauton, kuiva kuin hiekka ja murenee lautaselle miljooniksi muruiksi. Se hyvä pohja tehdään näin:

Pehmennä 100g voita tai margariinia kulhossa mikrolla. Lisää 2 dl vehnäjauhoja ja sekoita reippaasti käsivatkaimella vaahdotuspäillä. Raasta joukkoon palanen emmentalia (50g vaikka) ja lisää nesteeksi desi kermaa. Noh, ei sen nyt kermaa tarvitse olla, itse laitoin puolet rasvatonta maitoa, puolet ruokakermaa. Mitä nyt sattuu olemaan. Vielä ripaus suolaa. Levitä kylmällä vedellä kastelluin käsin piirakkavuokaan tai TIIVIISEEN irtopohjavuokaan. Jälkimmäinen on parempi. Oman vuokani joudun tiivistämään foliolla ja leivinpaperilla. Pistä jääkaappiin lepäämään ja uuni päälle 200:n asteeseen.

Leikkaa pari sipulia puolirenkaiksi. Hauduta pannulla sipulia ja erivärisiä paprikoita (Pirkka pakaste). Lisää heti alussa puolisen desiä omenaviinietikkaa (itse etikka haihtuu pois), suolaa, sokeria, mustapippuria ja muskottipähkinää. Hauduta, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja neste haihtunut pois.

Kumoa piirakkapohjan päälle, lisää paketti fetaa kuutioina ja reilusti pilkottua rucola-salaattia. Lopuksi tee munamaitoseos (2 dl maitoa/kermaa, 1-2 kananmunaa), johon mausteeksi suolaa ja kuivattuja yrttejä maun mukaan.

Paista uunissa 40-50 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt. Tarjoile salaatin ja tomaatin kanssa. Kivennäisvesi tai olut sopisi varmasti parhaiten juomaksi. Herkullista iltaa!

Patonkia kolmesti

Kaupan patongit ovat monesti surkeita. Ne ovat pehmeitä, ranskanleivän tapaisia pullamössöjä vailla maun häivääkään. Lapanen ajatteli yrittää home-made-patonkeja ja huomasi, että hyvää tulee ja helpolla. Muutama vinkki on kuitenkin paikallaan.

Tee perushiivataikina puoleen litraan kädenlämpöistä vettä tai maitoa. En osannut päättää, niin laitoin kumpaakin fifty-fifty. Lisää reilu puolikas hiivapalasta, 1 rkl sokeria ja saman verran suolaa. Vielä vehnäjauhoja kunnes tuntuu sopivalta. Ehdotan 750 grammaa! Lopuksi 50 grammaa sulatettua voita. Kohota.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli jokainen levyksi, joka on vajaa pellin levyinen. Nyt alkaa mielikuvitusvaihe eli patonkien täyttäminen. Yhteen (kuvassa alimpana) laitoin pelkkää juustoa. Juuston on hyvä olla aika rasvaista, että sulaa mukavasti. Emmental-Koskenlaskija -sekoitus olisi varmaan nam nam!

Seuraava on perinteinen valkosipulipatonki. Tee voista, suolasta, ripauksesta sokeria ja murskatusta valkosipulista tahna, jonka levität taikinalevylle. Laitoin tähän 2 yksikyntistä valkosipulia.

Kolmannesta tuli yrttipatonki. Voita, timjamia, basilikaa, persiljaa. Tähän olisi ehdottomasti kuulunut leikattuja oliiveja, jos vain olisi ollut. Mutta ilmankin tästä versiosta tuli ehdottomasti paras ja maukkain. Aurinkokuivatut tomaatit olisivat varmasti sopineet.

Kääri levyt tiukalle rullalle ja taita päät alle piiloon. Nosta pellille ja pistä uunin päälle kohoamaan ja uuni lämpenemään 250:n asteeseen. Sivele patongit kylmällä vedellä ennen paistamista ja pistä uuniin. Nyt lämpötilan voi tiputtaa 200:n asteeseen. Sivele vedellä paistamisen aikana. Väristä tietää, milloin on valmista. Anna jäähtyä taivasalla eli ilman liinaa, jotta saat rapeamman kuoren.

Patonki on parhaimmillaan lämpimänä sellaisenaan tai tuorejuuston kanssa, mutta rapeimmillaan patonki on seuraavana päivänä, varsinkin vielä uunissa lämmitettynä. Ole ystävällinen äläkä säilytä leipää muovipussissa!

Patongin kanssa sopii esimerkiksi uusi Maalaiskomedia-sarja Turvetta ja timantteja, keskiviikkoisin klo 21.00, 13.12.2006 alkaen YLEn kanavalla.

Muikea muikkukukko

Perinneruokien sarja jatkuu kalakukolla. Ainoa oikea kala tähän on muikku. Tiesittekö muuten, että muikku kuuluu lohikaloihin? Muikkukukko on hyvää huikopalaa ja erinomaista retkievästä. Onhan samassa paketissa kala, liha, ruisleipä ja rasva!

Osta puolisen kiloa muikkuja. Itse kiusaan kaupan tätejä tilaamalla aina 542 grammaa. Muikut perataan käsin, veistä ei tarvita. Pään takaa painetaan peukalolla selkäranka poikki ja vedettäessä sisuskalut tulevat pois, vatsa jää ehjäksi ja selkäranka paikalleen. Laiskempi ostaa valmiiksi perattuja, minä en. Huuhtele muikut kylmällä vedellä ja laita lävikköön valumaan.

Tee sillä välin ruiskuoritaikina. Taidanpa laittaa tavoistani poiketen oikein aineiden määrät:

KUKON RUISKUORI/KARJALANPIIRAKOIDEN TAIKINA

3 dl vettä

3 tl suolaa

50 g pehmeää voita tai voisulaa

7 dl ruissihtijauhoja, tav. ruisjauho käy myös

1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja vaivaa tasaiseksi.

Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi. Jätä keskikohta (eli kukon pohja) paksummaksi kuin reunat. Kukon halkaisija olisi hyvä olla n. 20 cm tällä taikinamäärällä ja täytteellä (500g kalaa, 500g lihaa) Tee tarpeeksi suuri levy, jotta reunat varmasti yltävät peittämään kalat ja lihat.

Asettele päällekkäin vuorotellen porsaan kylkisiivuja ja muikkuja. Laita joka kerroksen päälle hienoa merisuolaa. Suolaa saa olla reilusti, eipä kalakukkoon muita mausteita laitetakaan. Itse latelen aineet ristikkäin, pysyy paremmin koossa.

Sivele reunat kylmällä vedellä. Nosta reunat yksitellen täytteen päälle, ja muotoile veden avulla kukon malliseksi. Tarkoitus on saada tiivis kuori, jotta rasvat eivät pääse ulos ja kukosta tulee mehevä. En kyllä muista ainuttakaan kertaa, ettei rasvat olisi valuneet pellille! Mutta tehkää te paremmin.

Lopuksi kukon pinta jauhotetaan ruisjauholla. Tämä estää sen, ettei pintaan muodostu ilmakuplia, jotka kärähtävät helposti. Näin ainakin sanotaan.

Uunissa tulisi olla 250 astetta hönkää. Paista aluksi 15 minuuttia keskitasolla tai niin kauan, että pinta ruskistuu. Voitele kukko voisulalla ja laske lämpötila 150 asteeseen. Paista vielä vähintään 2h 45 minuuttia, jotta ruodot ovat varmasti pehmenneet. Kauemminkin saa paistaa, jos jaksat odottaa! Valele silloin tällöin pellille valuneella rasvalla ja tarvittaessa voilla.

Ja sitten syömään! Leikkaa keskelle reikä, jotta saat kuorta, ja kaivettua kalaa mukaan. Voita ja veitsi lautaselle. Vasempaan käteen kuorta ja veitsellä sipaistaan voita ja kalaa kuoren päälle. Haukkaa ja huomaat, että täyte suorastaan sulaa suuhun, ruodoista ei ole jälkeäkään. Tänään olin huomaavani jopa makeutta suussa, on se vaan niin hyvää! Jahas, ottaiskohan vielä vähän lisää?

Karjalanpiirakoita

Eilen aamulla alkoi tehdä mieli kunnon karjalanpiirakoita. Oikein rukiiseen taikinaan tehtyjä riisi- ja perunapiirakoita (joita olen aina tottunut sanomaan vatruskoiksi). Jonkinasteisen himon olen näihin suuritöisiin leivonnaisiin saanut lapsuudestani, sillä sekä äidinäiti että isänäiti olivat mestareita näitä leipomaan. Kuoreen tarvitaan:

- kylmää vettä 3 dl
- suolaa 3 tl
- pehmeää VOITA 50 g
- ruissihtijauhoja 7 dl
- vehnäjauhoja 1,5 dl

Tästä tulee n. 750 g taikinaa eli noin 40 piirakkaa eli 5 pellillistä. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi mieluiten koneella saadaksesi hyvän sitkon. Se on tärkeää, sillä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman rukiisen taikinan. Pullataikina on erikseen. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään. Sillävälin täytteiden tekoon.

Keitä riisipuuro litraan maitoa. Jos puurosta tulee liian jämäkkää, lisää maitoa saadaksesi löysähkön massan. Perunamuusi tehdään tietenkin itse jauhoisista perunoista. Pilko perunat keittoajan lyhentämiseksi ja huuhdo palat ylimääräisen tärkkelyksen poistamiseksi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä tahmeaa muusia. Tämä sitkeys johtuu juuri tärkkelyksestä. Koskaan ei pidä käyttää perunoiden keitinvettä muusin tekemiseen, vaan reilusti voita! Kuumennettua maitoa voi toki laittaa. Itse ensin murskaan perunat survimella, jonka jälkeen otan koneen käyttöön ja ajan tasaiseksi. Nytkin on tarkoitus jättää seos löysäksi, koska uunissa paistamisen aikana muusi kuivuu hieman. Muusia tarvitset reilun kilon.

Pistä uuni niin lämpimälle kuin koneesta irtoaa, mieluiten 300 astetta.

Kun täytteet ovat valmiita, alkaa työläin osuus. Nyt päästetään muori keittiöön ja annetaan pulikka käteen! Leivo taikina vaikka viideksi pötköksi ja jaa kukin pötkö kahdeksaan osaan. Tee jakaminen vasta tarpeen mukaan, sillä taikina kuivuu nopeasti. Säilytä taikinaa muovin alla.

Sitä mukaa kun kauniita, soikean muotoisia ja ohuita piirakkapohjia tulla tupsahtaa, täytä ne valmiiksi ja rypytä. Lusikka ja tasoittamiseen tarkoitettu veitsi ovat näppärä pitää lasissa, jossa on öljyä. Helpottaa huomattavasti, kun täyte ei tartu kiinni. 8 piirakkaa mahtuu kivasti yhteen peltiin. Perunapiirakat olen muuten tottunut tekemään pyöreiksi.

Jotkut tuppaavat voidella piirakat kananmunalla, mutta itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä väri tarttuu ihan mukavasti ilmankin. Samoin jotkut laittavat kananmunan täytteisiin, sekin on mielestäni turhaa.

Paista pelti kerrallaan kunnes väriä on mukavasti eli n. 15 minuuttia. Tässä ajassa ehdit hyvin tehdä seuraavan pellillisen valmiiksi (mikäli vaimo pysyy tahdissa mukana)!

Kasta uunista tuulleet yksilöt kuumaan voi-maitoseokseen. Anna piirakoiden olla leivinpaperin päällä äläkä pinoa niitä päällekkäin. Saattavat nimittäin tarttua toisiinsa kiinni. Anna jäähtyä ilman liinaa, etteivät pehmene.

Maistuvat ihan sellaisenaankin, mutta munavoihan perinteisesti kuuluu tähän. Ja se huoltamoiden persiljatupsu!

Punaviinissä marinoitua riimiporoa

Nimimerkki Rosmariininoksa kyseli otsikon mukaisen herkun teko-ohjeita. Niinkuin ruuanlaitossa yleensäkin, reseptejä on yhtä monta kuin kokkaajiakin. Lihana voi hyvin käyttää naudan tai possun sisäfilettä, porosta ulkofile tai sisäpaisti ovat sopivia. Sisäfile taas on turhan kallista eikä siitä riitä kuin kerta-annokseen!

Tarvitaan siis:

• terävä veitsi/leuku
• naudan/poron/possun lihaa ½ kg
• karkeaa merisuolaa
• sokeria
• kokonaisia musta-, puna- ja viherpippureita
• timjamia/rosmariinia/salviaa
• punaviiniä
• pakastin
• malttia

Lihasta poistetaan kalvot ja muut roippeet tarkasti pois, jonka jälkeen kuivataan talouspaperilla. Tee huhmareessa mausteseos, johon käytät em. pippureita ja kuivattuja yrttejä, ruokalusikallisen verran kutakin. Hiero suola, mausteseos ja sokeri (1 rkl) lihan pintaan. Suolan määrähän on makuasia, mutta tähän(kin) ruokaan sitä pitää käyttää paljon. Ehkä 50 g olisi sopiva. Suurin osahan liukenee punkkuun. Ota vahva pakastuspussi tai mallia Minigrip, johon kaadat desin/kahden verran punkkua. Laita maustettu liha pussiin, pussi kiinni niin, ettei jää ilmaa ja pyörittele, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti. Anna maustua vuorokauden verran, käännä välillä.

Marinoimisen ja graavauksen ero on jäänyt epäselväksi. Monesti tarkoitetaan samaa asiaa ja käytetyt termit vaihtelevat, kuten ohjeetkin. Esim. kalaa graavatessa monet laittavat kalan tiukkaan pakettiin ja painon vielä päälle, jotta kaikki maut ja nesteet puristuisivat ulos! Graavaushan tarvitsee ilmaa/happea toimiakseen. No se siitä, selventää se kuka asiasta tietää.

Vuorokauden jälkeen kiedo liha folioon ja pistä pakastimeen. Älä heitä mausteita ja viiniä pois vaan käytä vaikka kastikkeen tekoon lihalle.

Varttia ennen leikkaamista ota liha sulamaan. Leikkaa kohmeisesta lihasta ohuenohuita viipaleita.

Ruoka sopii alkupalaksi/huikopalaksi miten vaan. Esim. laita isolle, kylmälle tarjottimelle leikattuja siivuja, marinoituja sieniä, suolakurkkuja, tomaattia ym. nätisti esille. Muista uudet pippurit lihasiivujen päälle. Hyvä parmesaani sopii myös HYVIN!

Muuten, punaviinin sijasta voit käyttää esim. konjakkia, calvadosta tai kuivaa sherryä.