Maalaismaksapatee /-pasteija /-terriini mikä lie á la La Panen

Joulutohinat ovat varmaan monessa kodissa jo alkaneet. Lapasen arkkupakastimessa joulua odottaa jo lokakuun lopussa tehdyt laatikot, kylmäsavulohifilee ja viime vuodelta jäänyt avaamaton mätipurkki, vieläköhän se on syötävää? Eilisestä lähtien pakastimen uumenista löytyy myös pari kiloa taivaallista maalaismaksapateeta! Nyt on aika raottaa salaisuuksien reseptiarkkua ensimmäistä kertaa ja jakaa ohje muillekin kulinaristeille. Laihduttajien kannattaa kurkkia muualle, heille on oma sivustonsa.

Ota esille kaksi pitkänmallista vuokaa ja käy kaupasta hakemassa seuraavat aineet:

• 800 g jauhettua maksaa (naudan tai possun)
• 300 g savustettua, kypsää possunkylkeä eli palvikylkeä kuutioituna (ihan tavallinenkin kylkisiivu käy, jos savustettua ei saa)
• 2 sipulia pienenä kuutiona
• 1 prk anjovisfileitä liemineen (ei mitään sillistä tehtyjä janssoninfileitä)
• 5 kananmunaa
• 2 prk eli 4 dl kuohukermaa
• 4 cl konjakkia
• 2 dl vehnäjauhoja
• 100g sulatettua voita
• 2 pkt pekonia + paketti possunkylkeä varuiksi
• suolaa
• meiramia
• valkopippuria

1. Freesaa sipuli kevyesti pannulla.
2. Sekoita jauhettu maksa, pieneksi kuutioitu possunkylki, sipuli ja haarukalla liemen kanssa soseeksi laitettu anjovis. Pane seos jääkaappiin makuuntumaan vähintään tunniksi.
3. Sekoita kerma, kananmunat ja mausteet hyvin keskenään. Yhdistä vehnäjauhot vähän kerrallaan. Tähän kannattaa käyttää käsivatkainta yhdellä vispilällä ja pientä nopeutta, ettei synny ylimääräistä kuohkeutta.
4. Lisää kermaseos maksan joukkoon vähän kerrallaan. Sekoita hyvin.
5. Lisää sulatettu ja jäähdytetty voi. Sekoita taas hyvin.
6. Paista pannulla pikkuinen koepala ja tarkista maku.

7. Vuoraa vuoat pekoniviipaleilla niin, että pekoni tulee reunoilta yli. Täytä vuoka massalla ja käännä pekoniviipaleet päälle. Voit käyttää osittain myös viipaloitua possunkylkeä, mutta pekonissa on aivan eri meininki.

Seuraavassa kuvassa vuoat odottavat uuniin pääsyä. Ylempi vuoka on kokonaan vuorattu pekonilla, alemmassa on pohjalla pekonia ja päällä viipaloitua possunkylkeä ja suolaa.


8. Kypsennä vesihauteessa uunissa 180 asteessa 2-2½ tuntia. Riittää kun asetat vuoat korkealaitaiselle uunipellille ja siihen vettä. Kun pekonit näyttävät rapsakoilta, voit laittaa vuokien päälle folion.

Anna hieman jäähtyä ja kumoa leivinpaperille tai folion päälle. Jäähdytä seuraavaan päivään, jolloin rakenne on parhaimmillaan. Maista! Patee suorastaan sulaa suuhun ja kivaa purutuntumaa antavat pekoni ja palvikylki. Ja sitten patee pakkaseen, että jouluksikin riittää!

Huomioita:
Possussa PITÄÄ olla reilusti rasvaa, muuten "homma kuivuu kasaan".

Voit vuorata vuoan jo heti ensimmäiseksi. Meinaan vaan, että jos pekonia jää yli, voit lisätä sen maksan joukkoon.

Ruuan voi nauttia lämpimänäkin, mutta mielestäni ehdottomasti kylmänä alkupalana joulupöydässä.

Varo suolan kanssa, koska pekonissa ja anjoviksissa sitä jo on.

Konjakkia ei tällä kertaa ollut, mutta mikäli jouluna on, ajattelin valuttaa sitä pateen päälle.

Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole.

Ja se maku...Sitä et koskaan ole kokenut, lähtee taju ja jalat alta!

Lisää makua lihapulliin

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ruokaa tekee, kannattaa se tehdä kunnolla. Miksi syödä mautonta ruokaa, kun samalla vaivalla voi tehdää maistuvaa? Onko järkeä kuluttaa lihapullien tekoon tunti aikaa, jos lopputulosta ei tunnu saavan kurkusta alas ja lopuksi toteaa: "kyllähän tätä syö ennemmin ku selkäänsä ottaa". Valmispullia saa kaupastakin. Tulin kerran erääseen taloon sisälle ja heti ovelta kysyin "mikä täällä haisee?" Eräs oli lämmittänyt kaupan lihapullia mikrossa...

Arkiruuistakin saa todellisia herkkuja yksinkertaisesti. Tänään tehdään salami-ananas-herkkusieni -lihapullia. Eihän tullut pizza mieleen?

Siitähän se ajatus sitten lähti! Lihapullat varmaan jokainen osaa laittaa, kerron vain mitä niihin tulee:

Uuni lämpenemään 250 asteeseen.

• 700g nauta-sika -jauhelihaa
• 1 iso sipuli pienenä hakkeena
• 1 purkki herkkusieniä, sekin pienenä hakkeena
• 1 purkki ananasta, arvaa missä muodossa?
• 10 siivua metukkaa tai salamia silppuna
• 2 siivua vaaleata leipää muruina
• 1 pikku purkki tomaattipyrettä
• 1 kananmuna

Mausteeksi:

• suolaa
• mustapippuria
• paprikaa
• maustepippuria
• chilipippuria
  
• valkosipulijauhetta
• timjamia tai rosmariinia
• oreganoa
• loraus soijaa
• loraus punaviinietikkaa
• sokeria tai siirappia
  

Tee isoja pullia pellille, tästä määrästä tulee pelti täyteen. Älä turhaan kastele käsiäsi pyörittäessäsi pullia. Nakkaa uuniin ja vähennä lämpö 5 minuutin jälkeen 200:aan, kiertoilmalla 180 asteeseen. Paista kunnes kypsiä. Samalla tulevat mieleisesi potut uunissa.

Maistapa! Pistä palautetta mausta, jos näitä teit. Hmm...näitähän voisi kutsua vaikka pizzapulliksi!

Muikea muikkukukko

Perinneruokien sarja jatkuu kalakukolla. Ainoa oikea kala tähän on muikku. Tiesittekö muuten, että muikku kuuluu lohikaloihin? Muikkukukko on hyvää huikopalaa ja erinomaista retkievästä. Onhan samassa paketissa kala, liha, ruisleipä ja rasva!

Osta puolisen kiloa muikkuja. Itse kiusaan kaupan tätejä tilaamalla aina 542 grammaa. Muikut perataan käsin, veistä ei tarvita. Pään takaa painetaan peukalolla selkäranka poikki ja vedettäessä sisuskalut tulevat pois, vatsa jää ehjäksi ja selkäranka paikalleen. Laiskempi ostaa valmiiksi perattuja, minä en. Huuhtele muikut kylmällä vedellä ja laita lävikköön valumaan.

Tee sillä välin ruiskuoritaikina. Taidanpa laittaa tavoistani poiketen oikein aineiden määrät:

KUKON RUISKUORI/KARJALANPIIRAKOIDEN TAIKINA

3 dl vettä

3 tl suolaa

50 g pehmeää voita tai voisulaa

7 dl ruissihtijauhoja, tav. ruisjauho käy myös

1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja vaivaa tasaiseksi.

Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi. Jätä keskikohta (eli kukon pohja) paksummaksi kuin reunat. Kukon halkaisija olisi hyvä olla n. 20 cm tällä taikinamäärällä ja täytteellä (500g kalaa, 500g lihaa) Tee tarpeeksi suuri levy, jotta reunat varmasti yltävät peittämään kalat ja lihat.

Asettele päällekkäin vuorotellen porsaan kylkisiivuja ja muikkuja. Laita joka kerroksen päälle hienoa merisuolaa. Suolaa saa olla reilusti, eipä kalakukkoon muita mausteita laitetakaan. Itse latelen aineet ristikkäin, pysyy paremmin koossa.

Sivele reunat kylmällä vedellä. Nosta reunat yksitellen täytteen päälle, ja muotoile veden avulla kukon malliseksi. Tarkoitus on saada tiivis kuori, jotta rasvat eivät pääse ulos ja kukosta tulee mehevä. En kyllä muista ainuttakaan kertaa, ettei rasvat olisi valuneet pellille! Mutta tehkää te paremmin.

Lopuksi kukon pinta jauhotetaan ruisjauholla. Tämä estää sen, ettei pintaan muodostu ilmakuplia, jotka kärähtävät helposti. Näin ainakin sanotaan.

Uunissa tulisi olla 250 astetta hönkää. Paista aluksi 15 minuuttia keskitasolla tai niin kauan, että pinta ruskistuu. Voitele kukko voisulalla ja laske lämpötila 150 asteeseen. Paista vielä vähintään 2h 45 minuuttia, jotta ruodot ovat varmasti pehmenneet. Kauemminkin saa paistaa, jos jaksat odottaa! Valele silloin tällöin pellille valuneella rasvalla ja tarvittaessa voilla.

Ja sitten syömään! Leikkaa keskelle reikä, jotta saat kuorta, ja kaivettua kalaa mukaan. Voita ja veitsi lautaselle. Vasempaan käteen kuorta ja veitsellä sipaistaan voita ja kalaa kuoren päälle. Haukkaa ja huomaat, että täyte suorastaan sulaa suuhun, ruodoista ei ole jälkeäkään. Tänään olin huomaavani jopa makeutta suussa, on se vaan niin hyvää! Jahas, ottaiskohan vielä vähän lisää?

Perinteinen poronkäristys

Käristyksen teko on ruuanlaittoa helpoimmillaan, tosin aikaa se vie. Kaupoissa (ainakin pohjoisessa) onpi mukavat valikoimat poron lihoja, kärylihojakin montaa eri sorttia. Tiesittekö, että parhaita paloja eivät poromiehet raaski myyntiin laittaa ja kaupan käristykset ovatkin miltei poikkeuksetta lapalihaa. Lapa maksaa 11,90€ kilo ja esim. 600 grammasta saapi neljälle käryt tehtyä. Paistikäristys onkin jo eri hintaista. Aikoinaan ruukasin ostaa kokonaisen ropin talven varalle. Kärylihat valmiiksi leikattuina, paistit erikseen, lapa ribseinä, keitto -eli pikkuluut sahattuina ja muut jauhelihana vakuumissa ohuina levyinä, jotka oli helppo sulattaa haaleassa vedessä tai suoraan pannulla. Nyt hinta pyörii seitsemän euron molemmin puolin/kg.
Hirvestäkin käryä kannattaa tehdä, tosin liha on huomattavasti suurisyisempää ja kuivempaa. Saksanhirvet ja muut korvikkeet kannattaa suosiolla jättää kauppiaalle.

Ja nyt saarna sunnuntaiksi:
Käristys tehdään perinteisesti poron rasvaan, selkäpuolella sijaitsevasta kuusta. Helpompaa on kuitenkin käyttää voita ja valurautaista pataa. Kohmeiset tai jäiset lihat käristetään KUUMALLA pannulla reilussa voissa, koska tarkoitus on nimenomaan käristää, ei keittää lihaa. Pieni palaminen ei ole pahaksi, antaa vain hyvän paahteisen maun. Tämän jälkeen lämpöä vähennetään haudutukseen sopivaksi ja lisätään merisuola. On tärkeää lisätä suola tässä vaiheessa ja yrittää saada liha suolautumaan. Vettä lisätään sen verran että lihat peittyvät ja haudutetaan lavasta tehtyä käryä vähintään 1,5 tuntia, paisti- tai vasanlihoista tehtyä vähintään 30 minuuttia kansi päällä. Joillakin on tapana pistää käry uuniin.

Tarkkaile välillä veden määrää ja lisää tarvittaessa. Maistele lihoja ja lientä erikseen niin huomaat, että suola on liemessä, ei niinkään lihassa. Eli liemi saa olla aika suolaista, sillä säädellään annoksen suolan määrä. Älä missään tapauksessa käytä lihaliemikuutioita tai fondeja! Ne peittäisivät poronlihan hienon, miedon maun.

Puikulat tai muut jauhoiset perunat (esim. Rosamunda on hyvä) suolaveteen kiehumaan. Potut kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta heti kypsymisen jälkeen. Tämä vaivalloisempi tapa antaa muusille huomattavasti paremman maun, suosittelen kokeilemaan!

Kypsät perunat murskataan survimella ja lisätään voita ja kuumennettua (pilaantumisen estämiseksi) maitoa. Itse ajan muusin käsivatkaimella sileäksi. Maitoa ei kannata laittaa liikaa, koska tarkoitus ei ole syödä muusista ja liemestä tehtyä velliä, vaan kiinteää tavaraa. Joskus olen käyttänyt vain pelkkää voita. Lappilaiseen pottuvoihin lisätään miedolla lämmöllä pehmitettyjä sipulikuutioita, kukin tekee miten haluaa.

Laita kauhalla muusia lautaselle ja jätä keskelle kuoppa. Ota lihaa syvällä kauhalla ja valuta liemi pois padan reunaa vasten. Lopuksi valutetaan muusin reunalle suolaista haudutuslientä, mutta ei liikaa. Suolakurkkuja ja puolukkahilloja tietenkin mukaan!

Ja kuten tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet, käristys syödään pelkällä haarukalla. Jos tuntuu veistä tarvitsevan, on ruoka pahasti epäonnistunut...eli takaisin uuniin!

Pistettyä sikaa

Kaikkea sitä sattuukin! Ensin nettiyhteys poikki toista viikkoa (!) ja sitten idea alkaa piikittämään possun viatonta sisäfilettä! Onneksi oli tullut mukavaa, kannustavaa palautetta toiminnastani hyvän ruuan lähetyssaarnaajana (kiitos riut)!

Vajava kiloinen sisäfile piti siis laittaa isänpäiväksi. Kun tiedossa oli kuitenkin kermassa haudutettuja (2 tuntia 175 C) valkosipuliperunoita, ei erillinen kastike homejuustoineen enää kuulostanut sopivalta. Mutta kun johonkin se sinihomejuusto piti kuitenkin saada laitettua, niin miksei lihan sisään! Hetken mietin toteutusta ja ongelmahan oli, miten saada juusto pysymään lihan sisällä ilman että juusto valuu uunipannulle. Muistin omistavani järjettömän kokoisen (0,6 dl tilavuus) lääkeruiskun, jonka olin aikoinaan ostanut apteekista kuivalihan suolaamista varten.

Sulatin aimo annoksen vahvaa sinihomejuustoa kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen koko ajan. Kun juusto oli tasaista, juoksevaa nestettä, imin ruiskun täyteen ja aloin pistellä sikaa. Terävä neula upposi kuin veitsi voihin! File alkoi pullistella eli ulkonäkökin parani; eikös isot lihakset näytä hyvältä? :) Jos juustoa yrittää pistää liikaa samaan paikkaan, alkaa se ainakin possussa tunkeutua lihassyitä ja syiden välejä pitkin toisesta päästä ulos. Eli kannattaa pistellä useaan eri kohtaan.

Mahdollisimman kuumassa (valurautaisessa) pannussa paistoin lihaan kauniin pinnan, jolloin lihassyyt menivät kiinni ja juusto pysyi hyvin sisällä. Tein huhmareessa mausteseoksen, tällä kertaa rosee-, viher- ja cayennepippuria, paprikaa, suolaa ja sinapinsiemeniä. Hieroin mausteet lihan pintaan ja uuniin. Sisälämpötilaksi jätin 65, jonka jälkeen folioon vetäytymään (tärkeää).

Lisäkkeeksi paahdettuja paprikoita: Pirkka -kaupan pakastealtaassa on erittäinkin näppäriä paprikasuikaleita, samassa pussissa kolmea-neljää eri väriä. Päälle pikkuisen suolaa, sokeria, valkopippuria ja omenaviinietikkaa ja ylätasolle uuniin paahtumaan. Helppoa ja nopeaa.

Miksiköhän uunit ovat niin matalia? Meinasi tila loppua, kun päällekkäin oli uunivuoallinen vs-perunoita, sitten toinen samanlainen vuoka, sitten lihavuoka ja lopuksi paprikavuoka! No, ei tekemisissäni aina järkeä ole ollutkaan, joko ampui yli?

Punaviinissä marinoitua riimiporoa

Nimimerkki Rosmariininoksa kyseli otsikon mukaisen herkun teko-ohjeita. Niinkuin ruuanlaitossa yleensäkin, reseptejä on yhtä monta kuin kokkaajiakin. Lihana voi hyvin käyttää naudan tai possun sisäfilettä, porosta ulkofile tai sisäpaisti ovat sopivia. Sisäfile taas on turhan kallista eikä siitä riitä kuin kerta-annokseen!

Tarvitaan siis:

• terävä veitsi/leuku
• naudan/poron/possun lihaa ½ kg
• karkeaa merisuolaa
• sokeria
• kokonaisia musta-, puna- ja viherpippureita
• timjamia/rosmariinia/salviaa
• punaviiniä
• pakastin
• malttia

Lihasta poistetaan kalvot ja muut roippeet tarkasti pois, jonka jälkeen kuivataan talouspaperilla. Tee huhmareessa mausteseos, johon käytät em. pippureita ja kuivattuja yrttejä, ruokalusikallisen verran kutakin. Hiero suola, mausteseos ja sokeri (1 rkl) lihan pintaan. Suolan määrähän on makuasia, mutta tähän(kin) ruokaan sitä pitää käyttää paljon. Ehkä 50 g olisi sopiva. Suurin osahan liukenee punkkuun. Ota vahva pakastuspussi tai mallia Minigrip, johon kaadat desin/kahden verran punkkua. Laita maustettu liha pussiin, pussi kiinni niin, ettei jää ilmaa ja pyörittele, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti. Anna maustua vuorokauden verran, käännä välillä.

Marinoimisen ja graavauksen ero on jäänyt epäselväksi. Monesti tarkoitetaan samaa asiaa ja käytetyt termit vaihtelevat, kuten ohjeetkin. Esim. kalaa graavatessa monet laittavat kalan tiukkaan pakettiin ja painon vielä päälle, jotta kaikki maut ja nesteet puristuisivat ulos! Graavaushan tarvitsee ilmaa/happea toimiakseen. No se siitä, selventää se kuka asiasta tietää.

Vuorokauden jälkeen kiedo liha folioon ja pistä pakastimeen. Älä heitä mausteita ja viiniä pois vaan käytä vaikka kastikkeen tekoon lihalle.

Varttia ennen leikkaamista ota liha sulamaan. Leikkaa kohmeisesta lihasta ohuenohuita viipaleita.

Ruoka sopii alkupalaksi/huikopalaksi miten vaan. Esim. laita isolle, kylmälle tarjottimelle leikattuja siivuja, marinoituja sieniä, suolakurkkuja, tomaattia ym. nätisti esille. Muista uudet pippurit lihasiivujen päälle. Hyvä parmesaani sopii myös HYVIN!

Muuten, punaviinin sijasta voit käyttää esim. konjakkia, calvadosta tai kuivaa sherryä.

Lapin pöytä, juhlakäyttöön

Taas viikko vierähtänyt, kiirettä pitänyt. Ei tämä blogihomma sovi minulle, jos päivittäin päivittelisin päivityksiäni. Mutta ohessa lapintyylinen juhlapöytä: pitää sisällääm mm. poronpaistin (tuohessa paistettu), tietysti suolakalaa (eli siikaa ja lohta), punaviinissä graavattua riimiporoa (ulkofileestä), keitettyä poron kieltä, porolihapullia kylmänä, säilöttyjä suolakurkkuja ja muita herkkuja. Lisänä erilaisia kylmiä kastikkeita ja tietenkin, puolukkaa. Liinan alla on muuten ohrarieskaa.

Toki em. sapuskat ovat hieman liian hienoja arkikäyttöön, mutta eikös jokaisella joskus ole hieman juhlan aihetta? Porosta voin kertoa joskus myöhemmin ja tarkemmin raaka-aineena.

Nyt, jos mielenkiinto heräsi johonkin näihin ruokiin, niin palutetta vain, niin kerron miten itse tein ja pistetään blogiin.

Tuli muuten vitsi mieleen tuosta blogini nimestä:
Menin torille, jossa kauppias myi työrukkasia. Ensin lupasi kuudet parit samalla hinnalla, mutta kun tingin, niin sain KOLMETTOISTA parit! Mies oli varmaan harmissaan kun tingin niin kauan ja kysyi: "Laitetaanko pussiin vai vedätkö käteen?"
Pyysin laittamaan pussiin.