Karjalanpiirakoita

Eilen aamulla alkoi tehdä mieli kunnon karjalanpiirakoita. Oikein rukiiseen taikinaan tehtyjä riisi- ja perunapiirakoita (joita olen aina tottunut sanomaan vatruskoiksi). Jonkinasteisen himon olen näihin suuritöisiin leivonnaisiin saanut lapsuudestani, sillä sekä äidinäiti että isänäiti olivat mestareita näitä leipomaan. Kuoreen tarvitaan:

- kylmää vettä 3 dl
- suolaa 3 tl
- pehmeää VOITA 50 g
- ruissihtijauhoja 7 dl
- vehnäjauhoja 1,5 dl

Tästä tulee n. 750 g taikinaa eli noin 40 piirakkaa eli 5 pellillistä. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi mieluiten koneella saadaksesi hyvän sitkon. Se on tärkeää, sillä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman rukiisen taikinan. Pullataikina on erikseen. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään. Sillävälin täytteiden tekoon.

Keitä riisipuuro litraan maitoa. Jos puurosta tulee liian jämäkkää, lisää maitoa saadaksesi löysähkön massan. Perunamuusi tehdään tietenkin itse jauhoisista perunoista. Pilko perunat keittoajan lyhentämiseksi ja huuhdo palat ylimääräisen tärkkelyksen poistamiseksi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä tahmeaa muusia. Tämä sitkeys johtuu juuri tärkkelyksestä. Koskaan ei pidä käyttää perunoiden keitinvettä muusin tekemiseen, vaan reilusti voita! Kuumennettua maitoa voi toki laittaa. Itse ensin murskaan perunat survimella, jonka jälkeen otan koneen käyttöön ja ajan tasaiseksi. Nytkin on tarkoitus jättää seos löysäksi, koska uunissa paistamisen aikana muusi kuivuu hieman. Muusia tarvitset reilun kilon.

Pistä uuni niin lämpimälle kuin koneesta irtoaa, mieluiten 300 astetta.

Kun täytteet ovat valmiita, alkaa työläin osuus. Nyt päästetään muori keittiöön ja annetaan pulikka käteen! Leivo taikina vaikka viideksi pötköksi ja jaa kukin pötkö kahdeksaan osaan. Tee jakaminen vasta tarpeen mukaan, sillä taikina kuivuu nopeasti. Säilytä taikinaa muovin alla.

Sitä mukaa kun kauniita, soikean muotoisia ja ohuita piirakkapohjia tulla tupsahtaa, täytä ne valmiiksi ja rypytä. Lusikka ja tasoittamiseen tarkoitettu veitsi ovat näppärä pitää lasissa, jossa on öljyä. Helpottaa huomattavasti, kun täyte ei tartu kiinni. 8 piirakkaa mahtuu kivasti yhteen peltiin. Perunapiirakat olen muuten tottunut tekemään pyöreiksi.

Jotkut tuppaavat voidella piirakat kananmunalla, mutta itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi, sillä väri tarttuu ihan mukavasti ilmankin. Samoin jotkut laittavat kananmunan täytteisiin, sekin on mielestäni turhaa.

Paista pelti kerrallaan kunnes väriä on mukavasti eli n. 15 minuuttia. Tässä ajassa ehdit hyvin tehdä seuraavan pellillisen valmiiksi (mikäli vaimo pysyy tahdissa mukana)!

Kasta uunista tuulleet yksilöt kuumaan voi-maitoseokseen. Anna piirakoiden olla leivinpaperin päällä äläkä pinoa niitä päällekkäin. Saattavat nimittäin tarttua toisiinsa kiinni. Anna jäähtyä ilman liinaa, etteivät pehmene.

Maistuvat ihan sellaisenaankin, mutta munavoihan perinteisesti kuuluu tähän. Ja se huoltamoiden persiljatupsu!

Monen maun marjapiirakka

Tässä tämä lupaamani marjapiirakan ohje. Ihan peruskamaa, paitsi että löysän ruokakerman käyttäminen tekee piiraasta mehukkaan, eikä mitään kastikkeita tarvita. Hillosokeri sitoo marjoista tulevan nesteen mukavasti ja jäähtyneenä saa leikattua kauniita palasia. Marjoiksi sopivat melkein mitkä vaan, mutta tässä ohjeessa ideana on mansikan makeuden ja puolukan happamuuden sopusointu. Eli teepä näin:

1 muna
1 dl sokeria
1 dl kermaa/Flora ruoka
1/2 dl sulatettua margariinia tai voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1,5 dl kermaa/Flora ruoka
1 muna
1 dl hillosokeria
1-2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle:
itse tehtyä mansikka-mustaherukkahilloa
mansikoita
puolukoita
hillosokeria

1. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää kerma ja rasvasula.
3. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos.
4. Levitä taikina piirasvuoan pohjalle.
5. Sekoita kerma, muna, sokeri ja vanilliinisokeri.
6. Levitä hillo pohjalle.
7. Lisää kermamössö varovasti, ettei sekoitu pohjan kanssa. Joku tietysti esipaistaa pohjaa, minä en.
8. Ripottele päälle mansikat ja puolukoita.
9. Vielä ripaus hillosokeria pinnalle.
10. Paista piiras 200 asteessa 35-40 minuuttia.
11. Jäähdytä hyvin jääkaappikylmäksi.

Itse käytän jäisiä marjoja pakkasesta (kesän satoa). Flora Ruoka 7% käy myös hyvin, ei vähiten sopivan kokonsa ansiosta, vaan NE LINJAT!

Marjoja! Piirakkaa!

Erinäisistä syistä johtuen on päivittäminen jäänyt. Blogi nyt vaan sattuu olemaan helppo tapa kertoa muillekin hyviä reseptejä! Toivottavasti -rakkaat seuraajat- jaksatte edelleenkin odottaa sitä PARASTA!

Noh, nyt on sadonkojuun aika, nimittäen pakastimesta. Tämä kesä oli täällä Lapissa harvinainen, aikaisen kevään tulon myötä. Mansikat, viinimarjat ja puolukat täyttävät pakastimen.

Erittäin mukavia asioita tällä viikolla: Kuulin enoni tykästyneen ruuanlaitoon, mistä onnittelut! Muutaman "miesten ohjeen" voisin hänelle lisätä, ja sain tänään 20,1 kiloa kotimaisia omenoita omalta äidiltäni! Kyllä kotimaiset omenat ovat sitä parasta ainetta..omenapiirakkaan!

Viikonlopun aikana palaan ohjeiden muodossa asiaan. Terveisiä enolle ja äidille!
Muuten, kommentteja ym. viestejä VOI lähettää klikkaamalla "comments" -kohtaa..

Isännän riistamausteseos

Tapanani on pitää valmiina kaapissa itsetehtyä riistamausteseosta, josta on näppärä lisätä makua riistaruokiin. Minään yleismausteena en sitä käytä, etteivät kaikki mahdolliset läskit maistu samalta. Jokainen voi kokeilun jälkeen säätää ainesten suhteet maun mukaiseksi. Itse teen aina reilun annoksen kerralla näin:

2 osaa katajanmarjaa
1 osa maustepippuria
1 osa valkopippuria
1 osa mustapippuria
2 osaa viherpippuria
2-3 laakerinlehteä, koosta riippuen
rosmariinia
timjamia
valkosipulia rouheena (ei liikaa)

Aineet mortteliin ja hommiin!

Huomaa, että suolaa ei seokseen tule. Yleensä en osta mausteita, joissa on suolaa. Parempi säätää suolaisuus näppituntumalla. Eikä suolaa aina välttämättä edes laiteta samaan aikaan kuin muita mausteita.

Katajanmarjat vaativat 2 vuotta kypsyäkseen. Ensimmäisenä vuotena (kesänä) ne ovat vihreitä ja muuttuvat toisena vuonna tumman sinertäviksi. Tästä syystä puussa/pensaassa on kahdenvärisiä marjoja. Nyt on hyvä aika käydä poimimassa tummat pois ja kuivumaan avonaiseen astiaan ja tarkastaa ensi vuoden sato vihreiden marjojen määrästä. Katajan oksat ovat näyttävää somistetta puolukoiden/pihlajanmarjojen kanssa riistapöperöille!

Punaviinissä marinoitua riimiporoa

Nimimerkki Rosmariininoksa kyseli otsikon mukaisen herkun teko-ohjeita. Niinkuin ruuanlaitossa yleensäkin, reseptejä on yhtä monta kuin kokkaajiakin. Lihana voi hyvin käyttää naudan tai possun sisäfilettä, porosta ulkofile tai sisäpaisti ovat sopivia. Sisäfile taas on turhan kallista eikä siitä riitä kuin kerta-annokseen!

Tarvitaan siis:

• terävä veitsi/leuku
• naudan/poron/possun lihaa ½ kg
• karkeaa merisuolaa
• sokeria
• kokonaisia musta-, puna- ja viherpippureita
• timjamia/rosmariinia/salviaa
• punaviiniä
• pakastin
• malttia

Lihasta poistetaan kalvot ja muut roippeet tarkasti pois, jonka jälkeen kuivataan talouspaperilla. Tee huhmareessa mausteseos, johon käytät em. pippureita ja kuivattuja yrttejä, ruokalusikallisen verran kutakin. Hiero suola, mausteseos ja sokeri (1 rkl) lihan pintaan. Suolan määrähän on makuasia, mutta tähän(kin) ruokaan sitä pitää käyttää paljon. Ehkä 50 g olisi sopiva. Suurin osahan liukenee punkkuun. Ota vahva pakastuspussi tai mallia Minigrip, johon kaadat desin/kahden verran punkkua. Laita maustettu liha pussiin, pussi kiinni niin, ettei jää ilmaa ja pyörittele, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti. Anna maustua vuorokauden verran, käännä välillä.

Marinoimisen ja graavauksen ero on jäänyt epäselväksi. Monesti tarkoitetaan samaa asiaa ja käytetyt termit vaihtelevat, kuten ohjeetkin. Esim. kalaa graavatessa monet laittavat kalan tiukkaan pakettiin ja painon vielä päälle, jotta kaikki maut ja nesteet puristuisivat ulos! Graavaushan tarvitsee ilmaa/happea toimiakseen. No se siitä, selventää se kuka asiasta tietää.

Vuorokauden jälkeen kiedo liha folioon ja pistä pakastimeen. Älä heitä mausteita ja viiniä pois vaan käytä vaikka kastikkeen tekoon lihalle.

Varttia ennen leikkaamista ota liha sulamaan. Leikkaa kohmeisesta lihasta ohuenohuita viipaleita.

Ruoka sopii alkupalaksi/huikopalaksi miten vaan. Esim. laita isolle, kylmälle tarjottimelle leikattuja siivuja, marinoituja sieniä, suolakurkkuja, tomaattia ym. nätisti esille. Muista uudet pippurit lihasiivujen päälle. Hyvä parmesaani sopii myös HYVIN!

Muuten, punaviinin sijasta voit käyttää esim. konjakkia, calvadosta tai kuivaa sherryä.

Lapin pöytä, juhlakäyttöön

Taas viikko vierähtänyt, kiirettä pitänyt. Ei tämä blogihomma sovi minulle, jos päivittäin päivittelisin päivityksiäni. Mutta ohessa lapintyylinen juhlapöytä: pitää sisällääm mm. poronpaistin (tuohessa paistettu), tietysti suolakalaa (eli siikaa ja lohta), punaviinissä graavattua riimiporoa (ulkofileestä), keitettyä poron kieltä, porolihapullia kylmänä, säilöttyjä suolakurkkuja ja muita herkkuja. Lisänä erilaisia kylmiä kastikkeita ja tietenkin, puolukkaa. Liinan alla on muuten ohrarieskaa.

Toki em. sapuskat ovat hieman liian hienoja arkikäyttöön, mutta eikös jokaisella joskus ole hieman juhlan aihetta? Porosta voin kertoa joskus myöhemmin ja tarkemmin raaka-aineena.

Nyt, jos mielenkiinto heräsi johonkin näihin ruokiin, niin palutetta vain, niin kerron miten itse tein ja pistetään blogiin.

Tuli muuten vitsi mieleen tuosta blogini nimestä:
Menin torille, jossa kauppias myi työrukkasia. Ensin lupasi kuudet parit samalla hinnalla, mutta kun tingin, niin sain KOLMETTOISTA parit! Mies oli varmaan harmissaan kun tingin niin kauan ja kysyi: "Laitetaanko pussiin vai vedätkö käteen?"
Pyysin laittamaan pussiin.

Sitruunalohta, uusia perunoita, inkivääriomenoita ja kesäherneitä

Tuli kesällä ostettua oikein norjalaista kassilohta fileen verran. Siitähän riittää moneen ateriaan, ainakin pienelle ruokakunnalle. Itse laitoin puolet suolakalaksi (josta joku toinen kerta) ja lopusta loihdin sitruunaisen herkun kasvimaan antimia käyttäen. Tarina menee näin:

Teroita veitset. Poista fileestä ruodot ja vatsapuolen rasvainen osa, pari senttiä. Leikkaa nahka pois. Älä sahaa edestakaisin, vaan reilulla vedolla ja juuri teroitetulla veitsellä homma onnistuu. Muista pitää kiinni nahasta (ei lihasta)! Leikkaa lohi sentin-puolentoista siivuiksi.

Kuumenna kasari tai muu reilunkokoinen paistinpannu. Itse käytän kalapannuna -ja vain kalapannuna- emaloitua valurautapannua. Puukahvan voi näppärästi pyörittää irti uunikäyttöä varten. Nyrkillinen voita kattilaan! Käristä kalalle kunnon rapea pinta. Lisää merisuolaa reilusti (kalassa täytyy olla sitä paljon), sitten lohkottua kevätsipulia varsineen, puolikas sitruunan mehu ja raastettua kuorta. Tähän ruokalajiin kuuluu olennaisesti vahva sitruunan maku, joten lisäsin toisen sitruunan puolikkaan lohkoina (tietysti kuorineen) mukaan. Lisää purkki kasvirasvatsydeemiä (oikeat kokit käyttävät oikeaa kermaa ja ovat aina oikeassa). Ja nyt tulee se jippo: Sekoita tunisialaista harissaa tai muuta suutapolttavaa punapippurisoosia/chiliä, oliiviöljyä, suolaa, valkosipulia, punaviinietikkaa ja hieman sokeria/siirappia. Tätä mössöä laitetaan niin paljon kuin sielu sietää, sillä sitruunan ja chilin liitto on jumalainen! Tuoretta tilliä päälle ja odottelemaan kun kuoriperunat kypsyvät.

Hae kasvimaalta/kaupasta herneitä, pilko hapan omena ja paista voin, balsamicon, suolan, inkiväärin ja siirapin kanssa kasarissa. Jätä herneet al dente, joka muuten tarkoittaa hampaita vasten eli puruvaraa pitää olla! Kaunis kesäinen vihersalaatti ja patonki sopivat myös mukaan.

Juomana vesi tai proletaareille sun muille maanomistajille hapokas valkoviini, mieluiten Alsacen alueelta (esim. Pfaffenheim).

Ja ei kun ääntä kohden eli käkättimeen!